"Vaikk' oot kallis, armahin, mulle, kunnia kuitenkin kalliimpi on.' Se on varsin sattuvasti sanottu, eiko olekin? Ainakin paremmin kuin mita pystyisin itse keksimaan talla hetkella. Silla mina rakastan sinua, Scarlett, huolimatta siita, mita sanoin sinulle sina iltana vain kuukausi sitten porraspylvaikossa istuessamme." Rhettin venyttava aani oli hyvaileva, ja hanen katensa, lampimat, voimakkaat kadet, liukuivat ylos pitkin Scarlettin paljaita kasivarsia. "Rakastan sinua siksi, etta olemme niin samanlaiset, luopioita molemmat ja itsekkaita heittioita. Me emme kumpikaan valita vahaakaan siita, vaikka koko maailma syoksyisi hornan kitaan, kunhan oma olomme vain on turvattu ja mukava."