FinPR92 - Lamentations - 2

2:1  Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt tytär Siionin! Taivaasta maahan hän heitti sinut, Israelin kruunun. Vihansa päivänä hän ei säästänyt koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.

2:2  Herra tuhosi säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat, vihassaan hän repi raunioiksi Juudan linnoitukset, hajotti ne maahan. Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.

2:3  Vihasta hehkuen hän mursi Israelin voiman ja vallan, hän veti pois suojelevan kätensä, kun vihollinen saapui. Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli, joka nielee kaiken.

2:4  Hän jännitti jousensa kuin vihollinen, valmiina ampumaan nuolen. Kuin vihamies hän tappoi kaiken, mistä silmä oli iloinnut. Kiivaudessaan hän sytytti tuleen Siionin tyttären majan.

2:5  Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella.

2:6  Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

2:7  Myös oman alttarinsa hän jätti, hylkäsi temppelinsä. Hän antoi vihollisen käsiin palatsit ja muurit. Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli kuin juhlapäivänä ikään.

2:8  Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä teki. Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muuri itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

2:9  Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta.

2:10  Maassa istuvat vaiti Siionin vanhimmat. He sirottelevat multaa hiuksiinsa, pukeutuvat säkkivaatteeseen. Maahan painavat päänsä Jerusalemin nuoret tytöt.

2:11  Silmäni riutuvat kyynelistä, sisintäni polttaa tuska. Voimani valuvat maahan kansani sortumisen tähden. Lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

2:12  He sanovat äidilleen: "Anna leipää, anna viiniä!" He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä.

2:13  Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem, mihin vertaisin sinua? Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion, mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut?

2:14  Profeettojesi näyt olivat petosta ja harhaa. Syntiäsi he eivät paljastaneet, eivät kääntäneet kohtaloasi. Vääriä ja eksyttäviä olivat heidän ennussanansa.

2:15  Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen, pilkkaavat sinua. He viheltävät ja pudistavat päätään katsellessaan tytär Jerusalemia: "Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?"

2:16  Kaikki sinun vihollisesi ilkkuvat sinua. He viheltävät, irvistelevät ja sanovat: "Nyt me olemme sinut tuhonneet! Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme. Omin silmin saimme sen nähdä!"

2:17  Herra teki sen, minkä oli aikonut, hän toteutti sanansa, jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten. Säälimättä hän hajotti sinut, antoi vihollisillesi riemuvoiton, vihamiehillesi täyden vallan.

2:18  Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta, te Siionin muurit! Anna kyyneltesi virrata kuin puro päivät ja yöt, vailla hetkenkään lepoa, Siion! Älkööt silmäsi kuivuko.

2:19  Nouse, huuda ja valita yöllä, jokaisen vartiovuoron aikaan. Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen. Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta. Heitä viruu joka kadunkulmassa, he nääntyvät nälkään.

2:20  "Katso, Herra! Katso, kenelle olet tämän tehnyt! Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät, omat lapsensa, itse synnyttämänsä! Herran temppelissä tapetaan papit ja profeetat!

2:21  "Katujen pölyssä makaavat lapset ja vanhukset. Neidot ja nuoret miehet ovat kaatuneet miekkaan. Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä, teurastit säälimättä.

2:22  "Kaikki, joita sydämeni kauhistuu, sinä kutsuit tänne kuin juhlaan. Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta, kukaan ei päässyt pakoon. Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin! Vihollinen teki heistä lopun."