FinSTLK2017 - Lamentations - 1

1:1  Kuinka istuukaan yksinään tuo runsasväkinen kaupunki! Kuinka onkaan tullut lesken kaltaiseksi se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut pakkotyön alaiseksi.

1:2  Se itkee katkerasti yössä, ja sillä on kyyneleet poskillaan. Sillä ei ole lohduttajaa kaikkien niiden joukossa, jotka sitä rakastivat. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ja he ovat tulleet sen vihamiehiksi.

1:3  Juuda on mennyt vankeuteen kurjuudesta ja työn kovuudesta. Se istuu pakanakansojen joukossa eikä löydä lepoa. Kaikki sen vainoajat saavuttivat sen, kun se oli ahdistusten keskellä.

1:4  Siionin tiet surevat, sillä juhlille ei ole tulijoita. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

1:5  Sen vastustajat ovat sen päällikköinä, ja sen viholliset menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikosten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

1:6  Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkivat voimattomina vainoojan edessä.

1:7  Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kärsimyksissään kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli entisinä päivinä. Kun sen kansa on sortunut vihollisen käsiin eikä sillä ole auttajaa, viholliset katselevat sitä ja nauravat sen sapateille.

1:8  Jerusalem on tehnyt syntiä synnin perään, sen tähden siitä on tullut saastaa. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy pois.

1:9  Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut loppuaan, ja niin se sortui ihmeteltävästi. Sillä ei ole lohduttajaa. Katso, Herra, kurjuuttani, sillä vihollinen ylvästelee.

1:10  Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, joita sinä olit kieltänyt tulemasta seurakuntaasi.

1:11  Kaikki sen kansa huokaa etsiessään leipää. Pysyäkseen hengissä he antavat ruuasta, mitä heillä on arvokasta. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu olen.

1:12  Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?

1:13  Hän lähetti tulen korkeudesta luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon jalkojeni varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi ja voimattomaksi kaiken päivää.

1:14  Hänen kätensä sitoi rikosteni ikeen. Ne kiedottiin yhteen, ja ne tulivat niskani päälle. Hän saattoi voimani kompastumaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joista en voi nousta.

1:15  Herra hylkäsi kaikki vahvat miehet, joita keskuudessani oli. Hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.

1:16  Näitä minä itken, silmäni, silmäni vuotaa vettä, sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka palauttaisi sieluni entiselleen. Hävitetyt ovat lapseni, sillä vihollinen on vahva.

1:17  Siion levittelee käsiään. Hänellä ei ole lohduttajaa. Herra on käskenyt Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta. Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellään.

1:18  Vanhurskas on hän, Herra. Sillä hänen sanaansa vastaan olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa kipuani. Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat menneet vankeuteen.

1:19  Kutsuin niitä, jotka minua rakastivat. He hylkäsivät minut. Pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa etsiessään ruokaa pysyäkseen hengissä.

1:20  Katso, Herra, kuinka ahdistettu olen, sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä olen ollut hyvin uppiniskainen. Ulkona miekka ja sisällä kuolema on minua riistänyt.

1:21  He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Minulla ei ole lohduttajaa. Kaikki vihamieheni ovat kuulleet onnettomuuteni. He iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt. Sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

1:22  Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja sälytä heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien rikoksieni tähden. Sillä monet ovat huokaukseni, ja sydämeni on voipunut.