FinSTLK2017 - Zechariah - 11

11:1  Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava setrisi.

11:2  Vaikertakoon sypressi, sillä setri on kaatunut. Hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet, sillä luoksepääsemätön metsä on sortunut.

11:3  Kuule paimenten valitusta, kun heidän mahtavansa on hävitetty. Kuule nuorten leijonien karjahtelua, kun Jordanin ylpeys on hävitetty.

11:4  Näin sanoi Herra, Jumalani:

11:5  "Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syyllisyyttä, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli.

11:6  Sillä en enää säästä maan asukkaita. Tämä on Herran sana. Katso, annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä pelasta ketään heidän käsistään."

11:7  Kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Otin itselleni kaksi sauvaa. Nimitin toisen "Suloudeksi", toisen nimitin "Yhteydeksi", ja kaitsin lampaita.

11:8  Hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta sieluni kävi kärsimättömäksi lampaille, ja heidänkin sielunsa kääntyi minusta pois.

11:9  Sanoin: "En kaitse teitä enää. Kuolkoon, joka kuolee. Hävitköön, joka häviää, ja jäljellejäävät syökööt toistensa lihaa."

11:10  Otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.

11:11  Sinä päivänä se purkautui, ja lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.

11:12  Sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta." He punnitsivat palkakseni kolmekymmentä hopearahaa.

11:13  Herra sanoi minulle: "Heitä se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet." Otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja heitin ne Herran huoneeseen savenvalajalle.

11:14  Sitten katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.

11:15  Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet.

11:16  Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: kadonneesta hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssä pysyvää hän ei tue. Mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat.

11:17  Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon."