FinRK - Lamentations - 1

1:1  Kuinka istuukaan yksinään tuo runsasväkinen kaupunki! Lesken kaltaiseksi on tullut tuo ennen niin suuri kansojen joukossa. Maakuntien ruhtinatar on joutunut pakkotyöhön.

1:2  Katkerasti hän itkee yössä kyyneleet poskillaan. Ei hänelle löydy lohduttajaa kaikkien hänen rakastajiensa joukosta. Kaikki ystävät ovat hänet pettäneet, heistä on tullut hänen vihollisiaan.

1:3  Juuda on siirtynyt pakkosiirtolaisuuteen. Kurjuuden ja raskaan raadannan tähden se ei löydä lepopaikkaa asuessaan kansojen seassa. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen ahdistuksien keskellä.

1:4  Siionin tiet surevat, sillä juhlille tulijoita ei ole. Kaikki hänen porttinsa ovat autioina, hänen pappinsa huokailevat, hänen neitsyensä ovat tuskaisia. Siionilla on katkera mieli.

1:5  Siionin ahdistajista on tullut valtiaita, hänen vihollisensa menestyvät, sillä Herra on antanut Siionille murhetta hänen rikkomustensa paljouden tähden. Hänen pienet lapsensa kulkivat vankeuteen vihollisen ajamina.

1:6  Tytär Siion on menettänyt kaiken loistonsa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkevat voimattomina vainoojaa paeten.

1:7  Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistelee kaikkea kallisarvoista, mitä hänellä oli muinaisina aikoina. Mutta kun hänen kansansa sortui ahdistajan käsiin, hänellä ei ollut auttajaa. Viholliset katselivat nauraen hänen tuhoaan.

1:8  Jerusalem on tehnyt raskaasti syntiä, sen tähden hänestä on tullut saastainen. Kaikki, jotka ovat häntä kunnioittaneet, halveksivat häntä, kun näkevät hänen alastomuutensa. Itsekin hän huokaa ja kääntyy pois.

1:9  Saastaisuus näkyy hänen helmoissaan. Hän ei ajatellut tulevaisuuttaan. Siksi hän sortui järkyttävällä tavalla, eikä hänellä ole lohduttajaa. Herra, katso minun kurjuuttani, sillä vihollinen ylvästelee!

1:10  Vihollinen ojensi kätensä kaikkia kaupungin kalleuksia kohti. Jerusalem näki, kuinka pakanat tunkeutuivat pyhäkköön, ne, joista sinä olit antanut käskyn, etteivät he saa tulla sinun seurakuntaasi.

1:11  Jerusalemin kansa huokaa etsiessään leipää. He ovat vaihtaneet kalleutensa ruokaan pysyäkseen elossa. Herra, katso ja näe, kuinka halveksittu minusta on tullut!

1:12  Eikö tämä liikuta teitä, kaikki te ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minua palavan vihansa päivänä?

1:13  Korkeudesta hän lähetti tulen, joka ankarasti kuritti luitani. Hän viritti verkon jaloilleni ja pani minut perääntymään. Hän teki minusta aution, ainaisesti sairaan.

1:14  Hänen kätensä sitoi rikokseni ikeeksi: ne kiedottiin yhteen ja pantiin minun niskaani. Hän sai voimani raukeamaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joita vastaan olen voimaton.

1:15  Herra hylkäsi kaikki uljaat urhot keskuudessani. Hän määräsi ajan minua vastaan murskatakseen valiosoturini. Herra polki neitsyen, tytär Juudan, viinikuurnan.

1:16  Kaikkea tätä minä itken, silmäni, silmäni vuotavat vettä. Kaukana minusta on lohduttaja, joka virvoittaisi sieluani. Lapseni ovat tyrmistyneet, sillä vihollinen on päässyt voitolle.

1:17  Siion levittää kätensä, mutta kukaan ei lohduta häntä. Herra on käskenyt viholliset joka taholta Jaakobia vastaan. Jerusalemista on tullut saastainen heidän keskellään.

1:18  Herra on tehnyt oikein, sillä minä olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan. Kuulkaa, kaikki kansat, ja katsokaa minun tuskaani! Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat joutuneet vankeuteen.

1:19  Minä kutsuin rakastajiani, mutta he pettivät minut. Pappini ja vanhimpani kuolivat kaupungissa, kun he etsivät itselleen ruokaa pysyäkseen hengissä.

1:20  Katso, Herra, minulla on ahdistus, sisimpäni kuohuu! Sydämeni kääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut hyvin kapinallinen. Ulkona miekka riisti minulta lapset, sisällä rutto.

1:21  Ihmiset ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Minulla ei ole lohduttajaa. Kaikki viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani, ja he iloitsevat, kun sinä teit tämän. Sinä annoit tulla päivän, jonka olit ilmoittanut. Käyköön heidän samoin kuin minun!

1:22  Tulkoon heidän kaikki pahuutensa sinun eteesi, ja kohtele heitä samalla tavalla kuin olet kohdellut minua kaikkien rikosteni tähden. Minun huokaukseni ovat monet, ja sydämeni on sairas.