FinRK - Lamentations - 4

4:1  Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hieno kulta! Pyhät kivet on viskelty kaikkien katujen kulmiin.

4:2  Siionin kalliit pojat, puhtaimman kullan arvoisiksi punnitut! Kuinka heitä nyt pidetään saviastioiden, savenvalajan kätten tekojen arvoisina!

4:3  Sakaalitkin tarjoavat nisiään ja imettävät pentujaan, mutta minun kansani tyttäristä on tullut julmia kuin autiomaan strutsit.

4:4  Imeväisen kieli tarttuu kitalakeen janon vuoksi. Pienet lapset pyytävät leipää, eikä ole ketään, joka sitä heille antaisi.

4:5  Ne, jotka ennen söivät herkkuja, nääntyvät nyt kaduilla. Jotka ennen pukeutuivat purppuraan, syleilevät nyt tunkioita.

4:6  Minun kansani syntivelka on kasvanut suuremmaksi kuin Sodoman synti. Sodoma tuhoutui hetkessä, ihmiskäden koskematta.

4:7  Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi, valkoisempia kuin maito, heidän ihonsa oli rusottavampi kuin korallit, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

4:8  Nyt he näyttävät nokeakin mustemmilta, heitä ei voi tuntea kaduilla. Heidän nahkansa on rypyssä luiden päällä, se on kuivaa kuin puu.

4:9  Miekan kaatamien osa on parempi kuin nälän kaatamien, jotka menehtyvät kuin lävistetyt vailla pellon antimia.

4:10  Armeliaat naiset keittivät omin käsin lapsensa. Niistä tuli heille ruokaa minun kansani sortuessa.

4:11  Herra pani täytäntöön kiivautensa, vuodatti palavan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, ja tuli kulutti sen perustukset.

4:12  Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei kukaan maanpiirin asukkaista, että ahdistaja ja vihollinen pääsisivät sisään Jerusalemin porteista.

4:13  Näin tapahtui Siionin profeettojen syntien tähden, sen pappien pahojen tekojen tähden. He ovat vuodattaneet siellä vanhurskaiden verta.

4:14  Nyt he harhailevat kaduilla sokeina, veren tahrimina, heidän vaatteisiinsa ei voi koskea.

4:15  Heistä huudetaan: ”Väistykää! Saastainen! Väistykää, väistykää, älkää koskeko!” He pakenevat ja harhailevat. Kansojen keskuudessa sanotaan: ”He eivät saa enää asua täällä.”

4:16  Herra itse on hajottanut heidät, hän ei enää katso heihin. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.

4:17  Vieläkin, raukeavin silmin, me odotimme turhaan apua. Tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei ollut pelastajaksi.

4:18  Askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät – loppumme oli tullut.

4:19  Vainoojamme olivat nopeampia kuin kotkat taivaalla. He ajoivat meitä takaa vuorilla, väijyivät meitä autiomaassa.

4:20  Meidän elämämme henki, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa. Hänestä me olimme sanoneet: ”Hänen suojassaan me elämme kansojen keskellä.”

4:21  Iloitse vain ja riemuitse, tytär Edom, sinä Uusin maan asujatar! Myös sinun kohdallesi tulee malja, sinä juovut ja paljastat itsesi.

4:22  Sinun syntivelkasi on poissa, tytär Siion, Herra ei enää vie sinua pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sinua, tytär Edom, hän rankaisee syntivelkasi tähden, hän paljastaa sinun syntisi.