Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
II KINGS
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 2
II K FinRK 2:1  Siihen aikaan, kun Herra aikoi ottaa Elian tuulispäässä ylös taivaaseen, Elia ja Elisa olivat lähdössä Gilgalista.
II K FinRK 2:2  Elia sanoi Elisalle: ”Jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin.” Mutta Elisa vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Ja he menivät Beeteliin.
II K FinRK 2:3  Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että Herra ottaa tänään mestarisi pois sinun pääsi ylitse?” Hän vastasi: ”Kyllä minä tiedän, olkaa vaiti.”
II K FinRK 2:4  Elia sanoi hänelle: ”Elisa, jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Ja he tulivat Jerikoon.
II K FinRK 2:5  Jerikossa olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että Herra ottaa tänään mestarisi pois sinun pääsi ylitse?” Hän vastasi: ”Kyllä minä tiedän, olkaa vaiti.”
II K FinRK 2:6  Elia sanoi hänelle: ”Jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Ja he lähtivät yhdessä.
II K FinRK 2:7  Viisikymmentä miestä profeetanoppilaiden joukosta lähti myös, ja he jäivät seisomaan jonkin matkan päähän, kun taas nuo kaksi seisahtuivat Jordanin rannalle.
II K FinRK 2:8  Elia otti viittansa, kääri sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakautui kahtia, ja he kulkivat virran yli kuivaa myöten.
II K FinRK 2:9  Kun he olivat tulleet yli, Elia sanoi Elisalle: ”Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennen kuin minut otetaan pois luotasi.” Elisa sanoi: ”Tulkoon minulle kaksinkertainen osa sinun hengestäsi.”
II K FinRK 2:10  Elia vastasi: ”Vaikeitapa pyydät! Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi, niin se täytetään, mutta jollet näe, sitä ei täytetä.”
II K FinRK 2:11  Kun he näin kulkivat ja puhelivat, ilmestyivät äkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset, jotka erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen.
II K FinRK 2:12  Sen nähdessään Elisa huusi: ”Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!” Eikä hän enää nähnyt Eliaa. Sitten hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia.
II K FinRK 2:13  Elisa nosti maasta Elian viitan, joka oli pudonnut tämän päältä, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle.
II K FinRK 2:14  Sitten hän otti viitan, joka oli pudonnut Elian päältä, löi sillä vettä ja sanoi: ”Missä on Herra, Elian Jumala?” Kun hän näin löi vettä, se jakautui kahtia, ja Elisa kulki virran yli.
II K FinRK 2:15  Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat näkivät tämän vastarannalta he sanoivat: ”Elian henki lepää Elisan yllä.” He menivät häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan
II K FinRK 2:16  ja sanoivat Elisalle: ”Katso, palvelijoittesi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä. Menkööt he etsimään mestariasi. Ehkä Herran Henki on temmannut hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.” Hän vastasi: ”Älkää lähettäkö.”
II K FinRK 2:17  Mutta kun he pyytämällä pyysivät häntä, hän lopulta kyllästyi ja sanoi: ”Lähettäkää sitten.” He lähettivät viisikymmentä miestä. Nämä etsivät kolme päivää mutta eivät löytäneet Eliaa.
II K FinRK 2:18  Kun he tulivat takaisin Elisan luo tämän ollessa vielä Jerikossa, Elisa sanoi heille: ”Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?”
II K FinRK 2:19  Kaupungin miehet sanoivat Elisalle: ”Katso, kaupunki sijaitsee hyvällä paikalla, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa kärsitään keskenmenoista.”
II K FinRK 2:20  Elisa sanoi: ”Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suolaa.” He toivat hänelle maljan.
II K FinRK 2:21  Hän meni lähteelle, heitti suolan siihen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden. Se ei enää aiheuta kuolemaa eikä keskenmenoja.”
II K FinRK 2:22  Vesi parani ja on ollut terveellistä tähän päivään asti sen sanan mukaan, jonka Elisa oli puhunut.
II K FinRK 2:23  Sitten Elisa lähti Jerikosta ylös Beeteliin. Hänen kulkiessaan tietä tuli kaupungista nuoria poikia. He pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!”
II K FinRK 2:24  Elisa kääntyi ympäri, katsoi poikiin ja kirosi heidät Herran nimessä. Silloin metsästä tuli kaksi naaraskarhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi.
II K FinRK 2:25  Sitten Elisa meni Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.