FinPR92 - Song of Solomon - 2

2:1  Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

2:2  Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

2:3  Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

2:4  Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.

2:5  Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!

2:6  Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

2:7  Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

2:8  Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!

2:9  Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

2:10  Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

2:11  Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.

2:12  Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

2:13  Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

2:14  Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

2:15  Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

2:16  Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

2:17  Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!