II CORINTHIANS
Chapter 2
| II C | FinSTLK2 | 2:2 | Sillä jos minä teen teidät murheellisiksi, minut voi tehdä iloiseksi vain se, jonka olen murehduttanut. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:3 | Juuri sen kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:4 | Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te tulisitte murheellisiksi, vaan että tuntisitte sen suuren rakkauden, joka minulla on teihin. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:5 | Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liioittelisi. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:7 | niin että teidän ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi suureen murheeseen. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:9 | sillä sitä varten kirjoitinkin, että saisin tietää koetellun mielenne, oletteko kaikessa kuuliaisia. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:10 | Mutta kenelle annatte jotakin anteeksi, sille minäkin. Sillä mitä minä olen anteeksi antanut – jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa – sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, | |
| II C | FinSTLK2 | 2:11 | ettei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomia. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:12 | Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle siihen ovi Herrassa, | |
| II C | FinSTLK2 | 2:13 | mutta en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sen tähden hyvästelin heidät ja lähdin Makedoniaan. | |
| II C | FinSTLK2 | 2:14 | Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme tuo joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! | |
| II C | FinSTLK2 | 2:15 | Sillä olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: | |
| II C | FinSTLK2 | 2:16 | näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? | |