II CORINTHIANS
Chapter 4
II C | FinSTLK2 | 4:2 | vaan olemme hylänneet häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. | |
II C | FinSTLK2 | 4:3 | Mutta jos meidän evankeliumimme on peitettynä, niin se on peitettynä kadotukseen menevissä, | |
II C | FinSTLK2 | 4:4 | niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valo Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. | |
II C | FinSTLK2 | 4:5 | Sillä emme saarnaa itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra, mutta me itse olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. | |
II C | FinSTLK2 | 4:6 | Sillä Jumala, joka käski valon loistaa pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. | |
II C | FinSTLK2 | 4:7 | Mutta tämä aarre meillä on saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä olisi lähtöisin meistä. | |
II C | FinSTLK2 | 4:8 | Olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, | |
II C | FinSTLK2 | 4:10 | Kannamme aina Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi ruumiissamme näkyviin. | |
II C | FinSTLK2 | 4:11 | Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi ilmi kuolevaisessa lihassamme. | |
II C | FinSTLK2 | 4:13 | Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niin kuin kirjoitettu on: "Uskon, sen tähden puhun", niin mekin uskomme, ja sen tähden myös puhumme, | |
II C | FinSTLK2 | 4:14 | tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. | |
II C | FinSTLK2 | 4:15 | Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. | |
II C | FinSTLK2 | 4:16 | Sen tähden emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. | |
II C | FinSTLK2 | 4:17 | Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, | |