ISAIAH
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
Chapter 52
Isai | FinSTLK2 | 52:1 | Nouse, nouse, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:2 | Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem. Irrota kahleet kaulastasi, sinä, vangittu tytär Siion. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:4 | Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä syyttä. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:5 | Nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:6 | Sen tähden kansani on tunteva nimeni. Sen tähden se on sinä päivänä tunteva, että minä olen se, joka sanon: "Katso, minä se olen." | |
Isai | FinSTLK2 | 52:7 | Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!" | |
Isai | FinSTLK2 | 52:8 | Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palaa Siioniin. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:9 | Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:10 | Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä Jumalamme autuuden. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:11 | Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen. Lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran astioiden kantajat. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:12 | Sillä teidän ei tarvitse lähteä kiireellä eikä kulkea paeten, sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne. | |
Isai | FinSTLK2 | 52:14 | Niin kuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – | |