FinPR92 - Joshua - 2

2:1  Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: "Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia." He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi.

2:2  Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata,

2:3  ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: "Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata."

2:4  Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat.

2:5  He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni."

2:6  Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle.

2:7  Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen.

2:8  Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen

2:9  ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne.

2:10  Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät.

2:11  Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.

2:12  Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki.

2:13  Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta."

2:14  Miehet sanoivat hänelle: "Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa."

2:15  Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle.

2:16  Hän sanoi heille: "Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne."

2:17  Miehet sanoivat hänelle: "Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle.

2:18  Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon.

2:19  Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme.

2:20  Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä."

2:21  Rahab sanoi: "Tapahtukoon niin kuin sanotte." Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.

2:22  Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet.

2:23  Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut,

2:24  ja sanoivat: "Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta."