MICAH
Chapter 7
Mica | FinSTLK2 | 7:1 | Voi minua, sillä minun käy kuin hedelmänkorjuussa, kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota sieluni haluaa. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:2 | Hävinneet ovat pyhät maasta, eikä oikeamielisiä ole ihmisten joukossa. Kaikki he väijyvät verta ja pyydystävät verkolla toinen toistaan. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:3 | Heidän kätensä ovat taitavia tekemään pahaa. Ruhtinas ja tuomari vaativat lahjuksia, ja mahtavat puhuvat julki sielunsa himon ja vääristelevät asian. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:4 | Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Vartijoidesi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Nyt he joutuvat sekasortoon. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:5 | Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun. Siltä, joka sylissäsi lepää, varjele suusi ovet. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:6 | Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan. Ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:7 | Mutta minä panen toivoni Herraan ja odotan pelastukseni Jumalaa. Jumalani on minua kuuleva. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:8 | Älkää iloitko, viholliseni, minusta. Jos olen langennut, niin nousen. Jos istun pimeydessä, Herra on valkeuteni. : | |
Mica | FinSTLK2 | 7:9 | Kannan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti, että hän hoitaa riita-asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, ja katselen hänen vanhurskauttaan. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:10 | Viholliseni näkevät sen, ja häpeä peittää ne, jotka sanovat minulle: "Missä on Herra, Jumalasi?" Silmäni katselevat heitä. Nyt he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:12 | sinä päivänä tullaan luoksesi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:13 | Mutta tapahtuu, että maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän tekojensa hedelmien takia. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:14 | Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään metsässä keskellä Karmelia. Käykööt laitumella Baasanissa ja Gileadissa kuin ennen ikiaikoina. – | |
Mica | FinSTLK2 | 7:16 | Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa menevät lukkoon. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:17 | He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat linnoituksistaan, lähestyvät väristen Herraa, Jumalaamme, ja pelkäävät sinua. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:18 | Kuka on Jumala niin kuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohi perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on mielihalu laupeuteen. | |
Mica | FinSTLK2 | 7:19 | Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan pahat tekomme ja kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. | |