REVELATION OF JOHN
Chapter 18
Reve | FinSTLK2 | 18:1 | Sen jälkeen näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:2 | Hän huusi kovaa suurella äänellä sanoen: "Luhistunut, luhistunut on suuri Babylon. Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien vankila ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen vankila. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:3 | Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä voimasta." | |
Reve | FinSTLK2 | 18:4 | Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:5 | Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:6 | Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt teille, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistaan. Siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:7 | Niin paljon kuin hän on hankkinut itselleen kunniaa ja ylellisyyttä, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä', | |
Reve | FinSTLK2 | 18:8 | sen tähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema, suru ja nälkä, ja hänet poltetaan tulessa, sillä väkivahva on Herra Jumala, joka hänet tuomitsee." | |
Reve | FinSTLK2 | 18:9 | Maanpiirin kuninkaat, jotka harjoittivat hänen kanssaan haureutta ja elivät ylellisesti, itkevät ja valittavat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:10 | He seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" | |
Reve | FinSTLK2 | 18:11 | Maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun kukaan ei enää osta heidän tavaraansa, | |
Reve | FinSTLK2 | 18:12 | kaupaksi tuotua kultaa, hopeaa, jalokiviä, helmiä, pellavakangasta, purppuraa, silkkiä, helakanpunaa, kaikenlaista hajupuuta, kaikenlaisia norsunluuesineitä, kaikenlaisia kalleimmasta puusta, vaskesta, raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, | |
Reve | FinSTLK2 | 18:13 | kanelia, hiusvoidetta, suitsuketta, hajuvoidetta, suitsutuspihkaa, viiniä, öljyä, ydinjauhoja, viljaa, karjaa, lampaita, hevosia, vaunuja, orjia ja ihmissieluja. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:14 | Hedelmät, joita sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja kimalluksesi ovat sinulta hävinneet, etkä löydä niitä enää koskaan. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:15 | Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren, | |
Reve | FinSTLK2 | 18:16 | ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan, purppuraan ja helakanpunaan sekä koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä, kun sellainen rikkaus tuhoutui yhdessä hetkessä!" | |
Reve | FinSTLK2 | 18:17 | Kaikki laivurit, kaikki rannikkopurjehtijat, merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla | |
Reve | FinSTLK2 | 18:18 | ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin kaltainen?" | |
Reve | FinSTLK2 | 18:19 | He heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!" | |
Reve | FinSTLK2 | 18:20 | Riemuitse hänestä, taivas, ja pyhät ja apostolit ja profeetat, sillä Jumala on tuominnut hänet ja kostanut hänelle teidän tuomionne. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:21 | Väkivahva enkeli otti kiven, kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään vauhdilla pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä." | |
Reve | FinSTLK2 | 18:22 | Sinussa ei enää kuulla sitransoittajien ja laulajien, huilun- ja torvensoittajien ääntä, sinusta ei enää löydetä minkään ammatin taitajaa eikä sinussa kuulla enää myllyn ääntä. | |
Reve | FinSTLK2 | 18:23 | Sinussa ei loista enää lampun valo. Sinussa ei kuulla enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle, sillä kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja noituutesi eksytti kaikki kansat. | |