REVELATION OF JOHN
Chapter 21
Reve | FinSTLK2 | 21:1 | Näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:2 | Minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian, miehelleen kaunistettuna. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:3 | Kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:4 | Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, ei murhetta, ei itkua eikä kipua ole enää oleva, sillä entinen on mennyt pois." | |
Reve | FinSTLK2 | 21:5 | Valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Sitten hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja luotettavat." | |
Reve | FinSTLK2 | 21:6 | Hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:7 | Joka voittaa, on perivä kaiken, ja olen oleva hänelle Jumala, ja hän on oleva minulle poika. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:8 | Mutta pelkurien, epäuskoisten, saastaisten, murhaajien, huorintekijöiden, noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on oleva siinä järvessä, joka palaa tulta ja rikkiä. Tämä on toinen kuolema." | |
Reve | FinSTLK2 | 21:9 | Sitten tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui kanssani sanoen: "Tule, näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon." | |
Reve | FinSTLK2 | 21:10 | Hän vei minut Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota, | |
Reve | FinSTLK2 | 21:11 | ja siinä oli Jumalan kirkkaus. Sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, kuin kristallinkirkas jaspiskivi. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:12 | Sillä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:13 | Idässä oli kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:14 | Kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:15 | Sillä, joka minulle puhui, oli kultainen ruoko mitatakseen kaupungin, sen portit ja sen muurin. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:16 | Kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Hän mittasi mittakepillä kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta stadionia. Sen pituus, leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:17 | Hän mittasi myös sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää ihmismitan mukaan, joka on enkelinkin mitta. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:18 | Sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:19 | Kaupungin muurin perustukset oli koristeltu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, | |
Reve | FinSTLK2 | 21:20 | viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti ja kahdestoista ametisti. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:21 | Kaksitoista porttia oli kaksitoista helmeä. Jokainen portti oli yhdestä helmestä. Kaupungin katu oli puhdasta kultaa, kuin läpinäkyvää lasia. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:22 | Mutta temppeliä en siinä nähnyt, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:23 | Eikä kaupunki tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. | |
Reve | FinSTLK2 | 21:24 | Autuaat pakanat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa ja kalleutensa. | |