FinPR - Bel and the Dragon - 1

1:1  Kuningas Astyages oli otettu isiensä tykö, ja persialainen Kyyros oli ottanut hänen kuninkuutensa.

1:2  Ja Daniel oli kuninkaan seurakumppani ja oli suuremmassa kunniassa pidetty kuin kukaan muu kuninkaan ystävistä.

1:3  Ja babylonilaisilla oli epäjumala, jonka nimi oli Beel, ja he kustansivat sille joka päivä kaksitoista isoa mittaa lestyjä nisujauhoja ja neljäkymmentä lammasta ja kuusi mittaa viiniä.

1:4  Kuningas palveli Beelia ja kävi joka päivä sitä rukoilemassa. Mutta Daniel rukoili Jumalaansa. Ja kuningas sanoi hänelle: Miksi sinä et rukoile Beeliä?

1:5  Hän vastasi: Siksi, etten minä palvele käsillä tehtyjä epäjumalia, vaan elävää Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan ja jolla on kaiken lihan herraus.

1:6  Niin kuningas sanoi hänelle: Eikö sinun mielestäsi Beel ole elävä jumala? Tai etkä sinä näe, kuinka paljon se joka päivä syö ja juo?

1:7  Daniel vastasi nauraen: Älä eksy, kuningas. Sillä se on sisältä savea ja päältä vaskea: eikä se ole milloinkaan syönyt.

1:8  Niin kuningas vihastui ja kutsui Beelin papit ja sanoi heille: Ellette sano minulle, kuka nämä ruokatavarat syö, on teidän kuoltava.

1:9  Mutta jos voitte näyttää toteen, että Beel syö ne, on Danielin kuoltava, sillä hän on pilkannut Beeliä. Niin Daniel sanoi kuninkaalle: Olkoon, niinkuin olet puhunut.

1:10  Mutta Beelin pappeja oli seitsemänkymmentä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja kuningas meni Danielin kanssa Beelin temppeliin.

1:11  Niin Beelin papit sanoivat: Katso, me riennämme täältä ulos. Mutta aseta sinä, kuningas, esiin ruuat, ja sekoita ja aseta esiin viini, sulje ovi ja paina sormuksellasi siihen sinetti.

1:12  Jos sitten, kun tulet aamulla varhain, havaitset, ettei Beel ole kaikkea syönyt, niin me kuolemme; muussa tapauksessa Daniel, joka on meistä valhetellut.

1:13  Mutta heistä asia oli vähäpätöinen, sillä he olivat tehneet pöydän alle salakäytävän, jota myöten he aina tulivat sisälle ja söivät, mitä siellä oli.

1:14  Kun he olivat menneet pois ja kuningas oli asettanut ruuat Beelille, käski Daniel palvelijainsa tuoda tuhkaa, ja he sirottivat sitä kaikkialle temppeliin, kuninkaan yksin ollessa läsnä. Ja käytyään ulos he sulkivat oven ja painoivat kuninkaan sormuksella siihen sinetin ja menivät pois.

1:15  Mutta papit tulivat tapansa mukaan yöllä vaimoineen ja lapsineen ja söivät ja joivat kaiken.

1:16  Varhain aamulla tuli kuningas ja hänen mukanansa Daniel.

1:17  Ja hän kysyi: Ovatko sinetit eheät, Daniel? Tämä vastasi: Eheät ovat, kuningas.

1:18  Ja samassa kuin he avasivat ovet, loi kuningas silmänsä pöytään ja huusi suurella äänellä: Suuri olet sinä, Beel, eikä ole sinussa vilppiä, ei vähintäkään.

1:19  Mutta Daniel nauroi ja pidätti kuningasta menemästä sisälle ja sanoi: Katso permantoa ja huomaa, kenen jälkiä nämä ovat.

1:20  Kuningas sanoi: Minä näen miesten ja naisten ja lasten jälkiä.

1:21  Silloin kuningas vihastui ja otatti kiinni papit sekä heidän naisensa ja lapsensa, ja he näyttivät hänelle salaovet, joista he olivat tulleet sisälle ja nauttineet, mitä pöydällä oli.

1:22  Niin kuningas surmautti heidät ja antoi Beelin Danielin valtaan. Ja tämä hävitti sen ynnä sen pyhäkön.

1:23  Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.

1:24  Ja kuningas sanoi Danielille: Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se olisi elävä jumala. Siis rukoile sitä.

1:25  Mutta Daniel sanoi: Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

1:26  Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa. Kuningas sanoi: Minä annan sinulle vallan.

1:27  Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pahahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: Katsokaa jumalianne!

1:28  Kun babylonilaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut.

1:29  Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja sinun perheesi.

1:30  Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

1:31  Mutta he heittivät tämän jalopeurain luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää.

1:32  Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, ja niille annettiin kaksi ihmisruumista ja kaksi lammasta päivässä. Mutta silloin niille ei annettu mitään, että ne söisivät Danielin.

1:33  Ja Juudeassa oli profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja taittanut leipiä vatiin ja oli menossa pellolle viemään niitä leikkuumiehille.

1:34  Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: Vie ateria, mikä on käsissäsi, Babyloniin, Danielille jalopeurain luolaan.

1:35  Mutta Habakuk sanoi: Herra, Babylonia minä en ole nähnyt, enkä minä tiedä luolaa.

1:36  Niin Herran enkeli tarttui hänen päälakeensa ja kantaen häntä hänen päänsä hiuksista vei hänet henkensä nopeudella Babyloniin, luolan yläpuolelle.

1:37  Ja Habakuk huusi sanoen: Daniel, Daniel! Ota ateria, jonka Jumala on sinulle lähettänyt.

1:38  Niin Daniel sanoi: Sinä olet muistanut minua, Jumala, etkä ole hyljännyt niitä, jotka sinua rakastavat.

1:39  Ja Daniel nousi ja söi. Mutta Jumalan enkeli asetti kohta Habakukin hänen entiselle paikallensa.

1:40  Mutta kuningas tuli seitsemäntenä päivänä valittamaan Danielia. Ja tultuaan luolalle hän loi silmänsä sinne ja katso, Daniel istui siellä.

1:41  Ja huutaen suurella äänellä kuningas sanoi: Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä.

1:42  Ja hän antoi vetää hänet ylös, mutta ne, jotka olivat syypäät hänelle aiottuun surmaan, hän heitätti luolaan. Ja he tulivat syödyiksi heti, hänen nähtensä