Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
I KINGS
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 17
I Ki FinPR92 17:1  Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta."
I Ki FinPR92 17:3  "Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu Keritinpuron uomaan, joka on Jordanin tuolla puolen.
I Ki FinPR92 17:4  Siellä voit juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien tuoda sinulle ruokaa."
I Ki FinPR92 17:5  Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän meni Keritinpurolle, joka on Jordanista itään, ja jäi sinne.
I Ki FinPR92 17:6  Korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa, ja purosta hän sai juodakseen.
I Ki FinPR92 17:7  Jonkin ajan kuluttua puro kuitenkin kuivui, koska koko maassa ei ollut satanut.
I Ki FinPR92 17:9  "Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta."
I Ki FinPR92 17:10  Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: "Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda."
I Ki FinPR92 17:11  Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: "Toisitko minulle myös palan leipää."
I Ki FinPR92 17:12  Mutta nainen vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme."
I Ki FinPR92 17:13  Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi.
I Ki FinPR92 17:14  Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle."
I Ki FinPR92 17:15  Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat.
I Ki FinPR92 17:16  Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
I Ki FinPR92 17:17  Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä.
I Ki FinPR92 17:18  Leski sanoi silloin Elialle: "Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!"
I Ki FinPR92 17:19  Elia sanoi: "Anna poika minulle." Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen.
I Ki FinPR92 17:20  Hän rukoili Herraa sanoen: "Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?"
I Ki FinPR92 17:21  Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: "Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!"
I Ki FinPR92 17:22  Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon.
I Ki FinPR92 17:23  Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: "Katso, poikasi elää."
I Ki FinPR92 17:24  Nainen sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa."