FinSTLK2017 - Joshua - 2

2:1  Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen: "Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa." Niin he menivät ja tulivat Rahab-nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle.

2:2  Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: "Katso, tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata."

2:3  Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Rahabille: "Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko maata."

2:4  Mutta nainen otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: "Miehet kyllä tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.

2:5  Kun kaupungin porttia oltiin pimeän tullen sulkemassa, miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät. Ajakaa nopeasti heitä takaa, että saavutatte heidät."

2:6  Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita hän oli asetellut katolle.

2:7  Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahluupaikoille saakka, ja kaupungin portti suljettiin, heti kun heidän takaa-ajajansa olivat menneet.

2:8  Mutta ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, hän nousi heidän luokseen katolle ja sanoi miehille:

2:9  "Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessänne.

2:10  Sillä olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka vihitte tuhon omiksi.

2:11  Kun sen kuulimme, raukesi sydämemme, eikä kenelläkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan. Sillä Herra, Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.

2:12  Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niin kuin olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden isäni perheelle. Antakaa minulle varma merkki siitä,

2:13  että jätätte eloon isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta."

2:14  Niin miehet sanoivat hänelle: "Me vastaamme hengellämme hengestänne, kunhan vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta."

2:15  Hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni.

2:16  Hän sanoi heille: "Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte lähteä matkaanne."

2:17  Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit,

2:18  jollet sinä, kun tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.

2:19  Kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Mutta kuka vain on kanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen tahansa käsi sattuu häneen.

2:20  Mutta jos sinä ilmaiset tämän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit."

2:21  Niin hän sanoi: "Olkoon, niin kuin sanotte", ja hän päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Hän sitoi punaisen nauhan ikkunaan.

2:22  Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Takaa-ajajat etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet.

2:23  Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuoristosta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut.

2:24  He sanoivat Joosualle: "Herra on antanut koko maan käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessämme."