FinSTLK2017 - Joshua - 9

9:1  Kun kaikki kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, Vuoristossa, Alankomaassa ja pitkin Suuren meren koko rannikkoa Libanoniin päin, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, kuulivat, mitä oli tapahtunut,

9:2  he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa ja Israelia vastaan.

9:3  Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille,

9:4  hekin menettelivät viekkaasti: he menivät ja tekeytyivät lähettiläiksi, ottivat kuluneita säkkejä aasiensa selkään sekä kuluneita, repeytyneitä ja korjattuja viinileilejä

9:5  ja panivat kuluneet, paikatut sandaalit jalkaansa ja kuluneet vaatteet päälleen. Kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.

9:6  He menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle sekä Israelin miehille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää siis liitto kanssamme."

9:7  Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: "Kenties asutte täällä keskellämme, kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne?"

9:8  He sanoivat Joosualle: "Me olemme palvelijoitasi." Joosua sanoi heille: "Keitä te olette ja mistä tulette?"

9:9  He vastasivat hänelle: "Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleet hänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä,

9:10  ja kaiken, mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka asuivat tuolla puolella Jordanin, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa.

9:11  Sen tähden vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat puhuivat meille sanoen: 'Ottakaa evästä mukaanne matkalle ja menkää heitä vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijanne, tehkää nyt liitto kanssamme.'

9:12  Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun kotoa otimme sen evääksi lähtiessämme matkalle luoksenne, ja katso, nyt se on kuivaa ja murentunutta.

9:13  Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repeytyneitä. Nämä vaatteemme ja sandaalimme ovat kovin pitkällä matkalla kuluneet."

9:14  Niin miehet ottivat heidän evästään, mutta eivät kysyneet Herran mieltä.

9:15  Niin Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin. Kansan päämiehet vannoivat heille valan.

9:16  Mutta kolmen päivän kuluttua, sen jälkeen kun liitto heidän kanssaan oli tehty, saatiin kuulla, että he olivat lähiseuduilta ja asuivat heidän keskellään.

9:17  Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa. Heidän kaupunkinsa olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.

9:18  Mutta israelilaiset eivät surmanneet heitä, sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Koko seurakunta niskoitteli päämiehiä vastaan.

9:19  Silloin kaikki päämiehet sanoivat koko seurakunnalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta emmekä nyt voi koskea heihin.

9:20  Mutta tämän me teemme heille: jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme vannoneet."

9:21  Päämiehet sanoivat heistä: "Jääkööt henkiin, mutta tulkoon heistä puunhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle" Niin päämiehet heitä käskivät.

9:22  Silloin Joosua kutsui heidät ja puhui heille sanoen: "Miksi olette pettäneet meidät ja sanoneet: 'Me asumme hyvin kaukana teistä', vaikka asutte täällä keskellämme?

9:23  Sen tähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäkö olemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, puunhakkaajana ja vedenkantajana."

9:24  He vastasivat Joosualle ja sanoivat: "Sinun palvelijoillesi oli kerrottu, että Herra, Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja tuhoamaan kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden suuresti pelkäsimme henkeämme edessänne ja teimme tämän.

9:25  Mutta katso, nyt me olemme käsissäsi: tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein."

9:26  Silloin hän teki heille näin: hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, niin etteivät he heitä surmanneet.

9:27  Niin Joosua määräsi heidät sinä päivänä seurakunnan ja Herran alttarin puunhakkaajiksi ja vedenkantajiksi, aina tähän päivään asti, sitä paikkaa varten, jonka Herra oli valitseva.