Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
I KINGS
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 17
I Ki FinSTLK2 17:1  Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta."
I Ki FinSTLK2 17:3  "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
I Ki FinSTLK2 17:4  Sinä saat juoda purosta, ja olen käskenyt korppien elättää sinua siellä."
I Ki FinSTLK2 17:5  Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
I Ki FinSTLK2 17:6  Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
I Ki FinSTLK2 17:7  Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.
I Ki FinSTLK2 17:9  "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä."
I Ki FinSTLK2 17:10  Hän nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, katso, siellä oli leskivaimo keräämässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni."
I Ki FinSTLK2 17:11  Kun hän lähti hakemaan, hän huusi hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös leipäpala kädessäsi."
I Ki FinSTLK2 17:12  Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Katso, kerättyäni pari puuta menen leipomaan itselleni ja pojalleni syödäksemme ja sitten kuollaksemme."
I Ki FinSTLK2 17:13  Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää, mene ja tee, kuten olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni leipäkakku ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.
I Ki FinSTLK2 17:14  Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä puutu astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle."
I Ki FinSTLK2 17:15  Hän meni ja teki, kuten Elia oli sanonut. Hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
I Ki FinSTLK2 17:16  Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.
I Ki FinSTLK2 17:17  Sen jälkeen naisen, talon emännän, poika sairastui. Hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.
I Ki FinSTLK2 17:18  Nainen sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi, Jumalan mies? Olet tullut luokseni saattamaan pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman pojalleni."
I Ki FinSTLK2 17:19  Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle." Hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet ullakkohuoneeseen, jossa hän asui, ja pani hänet vuoteelleen.
I Ki FinSTLK2 17:20  Sitten hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana olen, että olet surmannut hänen poikansa?"
I Ki FinSTLK2 17:21  Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin."
I Ki FinSTLK2 17:22  Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
I Ki FinSTLK2 17:23  Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidilleen. Elia sanoi: "Katso, poikasi elää."
I Ki FinSTLK2 17:24  Nainen sanoi Elialle: "Nyt tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana suussasi on tosi."