II SAMUEL
Chapter 1
II S | FinSTLK2 | 1:1 | Tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, että Daavid voitettuaan amalekilaiset oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää, | |
II S | FinSTLK2 | 1:2 | kolmantena päivänä tuli eräs mies leiristä Saulin luota vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Kun hän tuli Daavidin luo, hän lankesi ja kumartui maahan. | |
II S | FinSTLK2 | 1:3 | Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä." | |
II S | FinSTLK2 | 1:4 | Daavid sanoi hänelle: "Miten asiat ovat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut, myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet." | |
II S | FinSTLK2 | 1:5 | Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" | |
II S | FinSTLK2 | 1:6 | Nuorukainen, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. | |
II S | FinSTLK2 | 1:9 | Sitten hän sanoi minulle: 'Asetu vierelleni seisomaan ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.' | |
II S | FinSTLK2 | 1:10 | Niin astuin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä käsitin, ettei hän kaatumisensa jälkeen jäisi henkiin. Sitten otin kruunun, joka oli hänen päässään, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni." | |
II S | FinSTLK2 | 1:11 | Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. | |
II S | FinSTLK2 | 1:12 | He pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan. | |
II S | FinSTLK2 | 1:13 | Daavid kysyi nuorukaiselta, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen muukalaisen, amalekilaisen miehen poika." | |
II S | FinSTLK2 | 1:14 | Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et pelännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" | |
II S | FinSTLK2 | 1:15 | Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi." Ja hän iski hänet kuoliaaksi. | |
II S | FinSTLK2 | 1:16 | Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun.'" | |
II S | FinSTLK2 | 1:18 | ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa": | |
II S | FinSTLK2 | 1:19 | "Kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! | |
II S | FinSTLK2 | 1:20 | Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi. | |
II S | FinSTLK2 | 1:21 | Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä sinne on heitetty pois sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelemattomana. | |
II S | FinSTLK2 | 1:22 | Kaatuneitten verta, sankarien rasvaa Joonatanin jousi ei väistänyt, eikä palannut tyhjänä Saulin miekka. | |
II S | FinSTLK2 | 1:23 | Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät. | |
II S | FinSTLK2 | 1:24 | Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koruihin, joka kiinnitti pukuunne kultakoristeita. | |
II S | FinSTLK2 | 1:25 | Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. | |
II S | FinSTLK2 | 1:26 | Minä suren sinua, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle hyvin rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus. | |