FinRK - Isaiah - 2

2:1  Sana Juudasta ja Jerusalemista; Jesajan, Aamotsin pojan, näky.

2:2  Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne.

2:3  Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.”

2:4  Hän ratkaisee kansakuntien riidat, jakaa oikeutta monille kansoille. Miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä ne enää opettele sotimaan.

2:5  Tulkaa, Jaakobin heimo, vaeltakaamme Herran valkeudessa.

2:6  Sinä hylkäsit kansasi, Jaakobin heimon, koska se oli täynnä idän tapoja. Maa on kuin Filistea, täynnä ennustelijoita, ja muukalaisten kanssa lyödään kättä.

2:7  Heidän maansa tuli täyteen hopeaa ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää. Heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole loppua.

2:8  Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia. He kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä ovat sormillaan valmistaneet.

2:9  Silloin ihminen masentuu, ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.

2:10  Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon.

2:11  Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten pöyhkeys muuttuu masennukseksi. Sinä päivänä Herra yksin on korkea.

2:12  Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja pöyhkeää ja kaikkea korkeaa, niin että se painuu maahan.

2:13  Se kohtaa Libanonin setripuita, korkeita ja ylväitä, kaikkia Baasanin tammia,

2:14  kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylväitä kukkuloita,

2:15  kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,

2:16  kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkia uljaita aluksia.

2:17  Silloin ihmisten ylpeys häviää, ja miesten pöyhkeys painuu maahan. Sinä päivänä Herra yksin on korkea,

2:18  mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

2:19  Ihmiset menevät silloin kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

2:20  Sinä päivänä ihmiset viskaavat myyrille ja lepakoille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet palvottavikseen.

2:21  He menevät kallioluoliin ja kallionhalkeamiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

2:22  Lakatkaa siis luottamasta ihmiseen, jolla on vain henkäys sieraimissaan. Mitä hänestä olisi ajateltava?