FinRK - Isaiah - 24

24:1  Herra tekee maan autioksi ja hävittää sen, hän mullistaa sen muodon ja karkottaa hajalleen sen asukkaat.

24:2  Papin käy samoin kuin kansankin, isännän niin kuin hänen orjansa, emännän niin kuin hänen orjattarensa, myyjän niin kuin ostajan, lainanantajan niin kuin lainanottajan, velkojan niin kuin velallisen.

24:3  Maa tyhjennetään typötyhjäksi ja ryöstetään putipuhtaaksi, sillä näin Herra on sanonut.

24:4  Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu. Kansan ylhäiset nääntyvät maassa.

24:5  Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait ja hylänneet käskyt, tehneet tyhjäksi iankaikkisen liiton.

24:6  Sen vuoksi kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystään kärsivät. Sen vuoksi maan asukkaat kärventyvät kuumuudesta, ja vain vähän jää ihmisiä jäljelle.

24:7  Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilonpitäjät huokailevat.

24:8  Loppunut on rumpujen ilo, lakannut ilakoivien melu, loppunut lyyrojen riemu.

24:9  Viiniä ei laulaen juoda, väkijuoma käy juojilleen karvaaksi.

24:10  Autio kaupunki on raunioina, jokainen talo teljetty, sisään ei pääse.

24:11  Kaduilla kaikuu valitushuuto viinin vuoksi. Kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu paennut maasta.

24:12  Kaupungissa on jäljellä autius, portti on lyöty pirstaleiksi.

24:13  Maan päällä kansojen keskuudessa käy niin kuin öljypuuta karistettaessa, niin kuin jälkikorjuussa viininkorjuun päätyttyä.

24:14  Jäljelle jääneet korottavat äänensä ja huutavat riemusta. Herran suuruutta he kuuluttavat mereltä päin:

24:15  ”Kunnioittakaa Herraa valon mailla ja Herran, Israelin Jumalan, nimeä meren saarilla.”

24:16  Maan ääristä kuulemme ylistyslaulut: ”Ihana on vanhurskaan osa!” Mutta minä sanon: ”Riutuminen on osani, riutuminen. Voi minua! Petturit pettävät, kavalasti petturit pettävät!”

24:17  Kauhu ja kuoppa ja ansa odottavat sinua, maan asukas.

24:18  Joka pakenee kauhun ääntä, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää kiinni ansaan. Sillä korkeuden akkunat aukeavat ja maan perustukset vapisevat.

24:19  Maa murskaantuu ja musertuu, maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.

24:20  Maa hoippuu ja hoipertelee kuin juopunut, huojuu kuin vartiolava puussa. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

24:21  Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuden sotajoukon korkeudessa ja maan kuninkaat maan päällä.

24:22  Heidät kootaan yhteen, vangeiksi vankikuoppaan. Heidät pannaan telkien taakse, mutta pitkän ajan kuluttua heidät asetetaan tutkittavaksi.

24:23  Kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.