FinRK - Jeremiah - 3

3:1  Näin sanoo Herra: ”Jos mies lähettää vaimonsa pois ja tämä lähtee hänen luotaan ja joutuu toisen miehen vaimoksi, voiko mies enää palata tuon naisen luo? Eikö silloin tämä maa tule peräti saastaiseksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen rakastajan kanssa; voisitko silti palata minun luokseni, sanoo Herra.

3:2  Nosta katseesi kukkuloita kohti ja katso: missä ei sinua olisi maattu? Teiden varsilla sinä istuit ja odotit heitä kuin arabi autiomaassa. Sinä saastutit maan haureudellasi ja pahuudellasi.

3:3  Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsadetta ei tullut, mutta sinulla oli porttonaisen otsa: sinä kieltäydyit häpeämästä.

3:4  Nyt sinä kuitenkin huudat minulle: ’Isäni, sinä olet nuoruuteni ystävä!

3:5  Onko hän ainiaan vihoissaan, pitääkö hän vihansa voimassa ikuisesti?’ Näinhän sinä puhut ja teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.”

3:6  Kuningas Joosian päivinä Herra sanoi minulle: ”Oletko nähnyt, mitä luopiovaimo Israel on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla sekä kaikkien vehreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta.

3:7  Minä ajattelin, että kaiken tämän tehtyään hän palaisi minun luokseni, mutta hän ei palannut. Tämän näki hänen uskoton sisarensa Juuda.

3:8  Ja minä näin, että kaikesta tästä huolimatta – vaikka luopiovaimo Israel oli tehnyt aviorikoksen ja minä olin antanut hänelle erokirjan ja lähettänyt hänet pois – ei hänen sisarensa, uskoton Juuda, kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti hänkin haureutta.

3:9  Haureus oli hänestä pikkuasia, ja niin hän saastutti maan tekemällä aviorikoksen kiven ja puun kanssa.

3:10  Kaikesta tästä huolimatta hänen uskoton sisarensa Juuda ei palannut minun luokseni koko sydämestään vaan teeskennellen, sanoo Herra.”

3:11  Herra sanoi minulle vielä: ”Luopiovaimo Israel on osoittanut olevansa vanhurskaampi kuin uskoton Juuda.

3:12  Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, luopiovaimo Israel, sanoo Herra! Minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, en pidä vihaa ikuisesti.

3:13  Ainoastaan tunne syntisi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, olet juossut muukalaisten luo jokaisen vehreän puun alle etkä ole kuunnellut minun ääntäni, sanoo Herra.

3:14  Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni. Minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi heimosta, ja tuon teidät Siioniin.

3:15  Minä annan teille sydämeni mukaisia paimenia, ja he kaitsevat teitä ymmärtäväisesti ja taitavasti.

3:16  Näin sanoo Herra: Kun te niinä päivinä lisäännytte ja olette hedelmällisiä maassa, silloin ei enää puhuta Herran liitonarkusta. Se ei tule enää kenenkään mieleen, eikä sitä muisteta, sitä ei enää kaivata eikä sellaista enää tehdä.

3:17  Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.

3:18  Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja ne tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.

3:19  Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasteni joukkoon ja annan sinulle kauniin maan, ihanista ihanimman perintöosan kansojen joukossa! Minä ajattelin, että sinä kutsuisit minua isäksi etkä koskaan kääntyisi pois seuraamasta minua.

3:20  Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin te, Israelin huone, olette olleet uskottomia minulle, sanoo Herra.

3:21  Kalliokukkuloilta kuuluu ääni: israelilaiset anovat itkien armoa, sillä he ovat kulkeneet väärää tietä, unohtaneet Herran, Jumalansa.

3:22  Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Israelilaiset vastaavat: ”Katso, me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.

3:23  Totisesti, petosta on se, mikä kuuluu kukkuloilta, kohina vuorilta. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.

3:24  Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön tulokset nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä.

3:25  Maatkaamme maassa häpeissämme. Peittäköön meidät häväistys, sillä me ja meidän isämme olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan nuoruudestamme saakka aina tähän päivään asti. Me emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä.”