FinRK - Jeremiah - 2

2:1  Minulle tuli tämä Herran sana:

2:2  ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo Herra: ’Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää.’

2:3  Israel on Herralle pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo Herra.

2:4  Kuulkaa Herran sana, te Jaakobin huone ja kaikki Israelin huoneen suvut!

2:5  Näin sanoo Herra: ’Mitä vääryyttä isänne minusta löysivät, kun he vetäytyivät minusta kauas ja lähtivät kulkemaan tyhjän perässä ja tulivat tyhjänpäiväisiksi?

2:6  He eivät kysyneet: Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin maasta ja johdatti meitä autiomaassa, arojen ja kuilujen maassa, kuivuuden ja kuoleman varjon maassa, jossa ei kukaan kulje eikä yksikään ihminen asu?

2:7  Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmiä ja hyviä antimia, mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani ja teitte perintöosani iljettäväksi.

2:8  Papit eivät kysyneet: Missä on Herra? Lain käyttäjät eivät tunteneet minua, paimenet luopuivat minusta. Profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei ole apua.

2:9  Sen tähden minä käyn vielä oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.

2:10  Menkää kittiläisten saarille katsomaan ja lähettäkää miehiä Keedariin tutkimaan tarkoin, niin saatte tietää, onko tällaista tapahtunut.

2:11  Onko mikään kansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät edes ole jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa sellaiseen, mistä ei ole apua.

2:12  Hämmästykää tästä, taivaat! Kauhistukaa ja tyrmistykää perin pohjin, sanoo Herra.

2:13  Sillä minun kansani on tehnyt pahaa kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

2:14  Onko Israel orja vai kotona syntynyt? Miksi hän on joutunut saaliiksi?

2:15  Häntä vastaan karjuivat nuoret leijonat, ne antoivat äänensä kuulua. Ne tekivät hänen maansa autioksi, polttivat hänen kaupunkinsa ja hävittivät niiden asukkaat.

2:16  Myös Noofin ja Tahpanheen miehet pitivät päälakeasi laitumenaan.

2:17  Eikö tämä tapahdu sinulle sen vuoksi, että hylkäät Herran, Jumalasi, vaikka hän tahtoo johdattaa sinua tiellä?

2:18  Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä? Mitä menemistä sinulla on Assuriin juomaan Eufratvirran vettä?

2:19  Oma pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen ja luopumuksesi ojentaa sinua. Tiedä ja ymmärrä, kuinka pahaa ja katkeraa on, että sinä hylkäät Herran, Jumalasi, etkä pelkää minua, sanoo Herra, Herra Sebaot.’”

2:20  ”Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut kahleesi ja sanonut: ’En tahdo palvella sinua.’ Kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien vehreiden puiden alla sinä lojuit porttona.

2:21  Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi todella aidosta siemenestä. Kuinka olet voinut muuttua vieraan viiniköynnöksen villiversoiksi?

2:22  Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeää, syntiesi tahrat pysyvät edessäni, sanoo Herra, Herra.

2:23  Kuinka voit sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni enkä seurannut baaleja’? Katso tietäsi laaksossa ja muista, mitä olet tehnyt, sinä nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne ja tänne,

2:24  sinä villiaasi, autiomaahan tottunut, joka nuuhkit ilmaa himoissasi – kuka voi hillitä sen kiiman? Ei yhdenkään, joka sitä etsii, tarvitse väsyttää itseään; sen kyllä löytää, kun tulee sen kuukausi.

2:25  Varo, ettet joudu juoksemaan paljain jaloin ja kurkku janoisena. Mutta sinä sanot: ’Ei! Tuo on turhaa puhetta! Minä rakastan muukalaisia, ja heitä minä seuraan.’

2:26  Niin kuin teosta tavattu varas on häpeissään, niin joutuu häpeään Israelin huone kuninkaineen ja ruhtinaineen, pappeineen ja profeettoineen,

2:27  nuo, jotka sanovat puulle: ’Sinä olet isäni’, ja kivelle: ’Sinä olet minut synnyttänyt.’ He ovat kääntäneet minulle selkänsä, eivät kasvojaan. Kun onnettomuus kohtaa, he kuitenkin huutavat: ’Nouse ja pelasta meidät!’

2:28  Missä ovat silloin jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt? Nouskoot nyt, jos voivat pelastaa sinut onnettomuuden aikana. Onhan sinulla, Juuda, jumalia, yhtä paljon kuin kaupunkeja.

2:29  Miksi te riitelette minua vastaan? Tehän olette kaikki luopuneet minusta, sanoo Herra.

2:30  Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne, eivät he ole ottaneet kuritusta opikseen! Teidän miekkanne on syönyt profeettojanne kuin hävittävä leijona.

2:31  Te nykyinen sukupolvi! Pankaa merkille Herran sana: Olenko minä ollut Israelille autiomaa, pimeyden maa? Miksi kansani sanoo: ’Me juoksemme vapaina emmekä tule enää sinun luoksesi’?”

2:32  ”Unohtaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unohtanut minut lukemattomina päivinä.

2:33  Kuinka ovelasti kuljetkaan lempeä etsiessäsi! Kylläpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

2:34  Vaatteittesi liepeetkin ovat viattomien köyhien veressä, vaikka et ole tavannut heitä murtautumasta sisälle. Kuitenkin, kaikesta huolimatta,

2:35  sinä sanot: ’Minä olen syytön, varmasti Herran viha on kääntynyt pois minusta.’ Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi, koska sinä sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’

2:36  Miksi sinä niin kevyesti muutat suuntaa! Egyptistäkin saat häpeän, niin kuin olet saanut häpeän Assurista.

2:37  Sieltäkin sinä lähdet pois kädet pääsi päällä, sillä Herra halveksii noita, joihin sinä luotat, etkä sinä heidän avullaan menestystä saa.”