FinSTLK2017 - II Samuel - 14

14:1  Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,

14:2  Jooab lähetti noutamaan Tekoasta taitavan naisen ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.

14:3  Mene kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Sitten Jooab pani sanat hänen suuhunsa.

14:4  Tekoalainen nainen meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!"

14:5  Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo. Mieheni on kuollut.

14:6  Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He tulivat riitaan keskenään kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja toinen löi toisen kuoliaaksi.

14:7  Katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme perillisenkin.' He sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."

14:8  Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta."

14:9  Mutta tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa."

14:10  Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle noin, niin hän ei enää sinuun koske."

14:11  Nainen sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei poikaani tuhottaisi." Hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan poikasi päästä ole putoava maahan."

14:12  Mutta nainen sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle." Hän vastasi: "Puhu."

14:13  Nainen sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikään kuin syylliseksi.

14:14  Mehän kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hylätty joutuisi hänestä erotetuksi.

14:15  Sen tähden tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.

14:16  Kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan perintöosasta.

14:17  Palvelijattaresi ajatteli: herrani kuninkaan sana on rauhoittava minut. Sillä herrani kuningas on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, Jumalasi, olkoon kanssasi

14:18  Kuningas vastasi ja sanoi naiselle: "Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn." Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon."

14:19  Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sielusi, herrani kuningas elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani kuningas, puhuu. Palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.

14:20  Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt, mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."

14:21  Kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom."

14:22  Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan."

14:23  Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

14:24  Kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko kasvojeni eteen." Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä tullut kuninkaan kasvojen eteen.

14:25  Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin komeaa miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä. Kantapäästä kiireeseen asti hänessä ei ollut yhtään virhettä.

14:26  Kun hän ajatti hiuksensa – aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa – hänen hiuksensa painoivat kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.

14:27  Absalomille oli syntynyt kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen.

14:28  Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa tulematta kuninkaan kasvojen eteen.

14:29  Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.

14:30  Hän sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se palamaan." Sitten Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.

14:31  Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?"

14:32  Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut."

14:33  Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, ja kuningas suuteli Absalomia.