FinRK - Isaiah - 26

26:1  Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: ”Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja valliksi.

26:2  Avatkaa portit, että vanhurskas kansa voi käydä sisälle, kansa, joka pysyy uskollisena.

26:3  Sille, jonka mieli on vakaa, sinä takaat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

26:4  Turvatkaa Herraan aina ja alati, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

26:5  Hän on kukistanut korkealla asuvat, luoksepääsemättömän kaupungin. Hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi tomuun asti.

26:6  Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vähäosaisen askeleet.

26:7  Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

26:8  Niin, tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra, sinun nimeäsi ja muistoasi sielumme ikävöi.

26:9  Minun sieluni ikävöi sinua yöllä, henkeni sisimmässäni etsii sinua. Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta.

26:10  Jos jumalaton saa armon, hän ei opi vanhurskautta. Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran suuruutta.

26:11  Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saavat nähdä sinun kiivautesi kansasi puolesta ja joutuvat häpeämään. Heidät kuluttaa tuli, se tuli, joka kuluttaa sinun vihollisesi.

26:12  Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

26:13  Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä. Mutta yksin sinua ja sinun nimeäsi me ylistämme.

26:14  Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse. Sinä olet vaatinut heidät tilille, tuhonnut heidät ja hävittänyt täysin heidän muistonsa.

26:15  Sinä olet tehnyt kansan suureksi, Herra, olet tehnyt kansan suureksi ja osoittanut kunniasi, olet siirtänyt kauas kaikki maan rajat.

26:16  Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä kuritit heitä.

26:17  Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kivuissaan, sellaisia me olimme sinun edessäsi, Herra.

26:18  Me olimme raskaina, me vääntelehdimme, mutta oli kuin olisimme synnyttäneet tuulta. Emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaita ei syntynyt.

26:19  Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te, jotka tomussa lepäätte! Sinun aamukasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat esiin.

26:20  Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi. Pysy piilossa hetken aikaa, kunnes viha on mennyt ohi,

26:21  sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille heidän pahoista teoistaan. Maa paljastaa vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujaan.”