FinSTLK2017 - Isaiah - 66

66:1  Näin sanoo Herra: Taivas on valtaistuimeni, ja maa on jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi leposijani?

66:2  Käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto sanani edessä.

66:3  Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: he ovat valinneet omat tiensä. Niin kuin heidän sielunsa on mieltynyt heidän iljetyksiinsä,

66:4  minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska kukaan ei vastannut, kun kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.

66:5  Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan nimeni tähden, sanovat: "Osoittakoon Herra kunniansa, että näemme teidän ilonne!" Mutta he joutuvat häpeään.

66:6  Kohiseva ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisilleen!

66:7  Ennen kuin Siion tuntee kipuja, hän synnyttää. Ennen kuin hänelle tulevat tuskat, hän saa poikalapsen.

66:8  Kuka on sellaista kuullut, kuka sellaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tai synnytetäänkö kansa yhdellä kerralla? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.

66:9  Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tai minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?

66:10  Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte. Iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette surreet hänen tähtensä,

66:11  että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.

66:12  Sillä näin sanoo Herra: Ohjaan hänen luokseen rauhan kuin virran ja kansojen kunnian kuin tulvivan joen. Te imette, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.

66:13  Niin kuin mies lohduttaa äitiään, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

66:14  Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho. Silloin Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissaan, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.

66:15  Sillä, katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli. Hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä.

66:16  Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan, ja Herran surmaamia on oleva paljon.

66:17  Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellään ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.

66:18  Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Tulee aika, jolloin kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät kunniani.

66:19  Teen tunnusteon heidän keskellään ja lähetän pakoon päässeitä heidän joukostaan pakanoiden luo Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousimiesten luo, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet kunniaani, ja he ilmoittavat kunniani pakanoiden keskuudessa.

66:20  He tuovat kaikki veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niin kuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.

66:21  Heitäkin otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.

66:22  Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät kasvojeni edessä, sanoo Herra, pysyy siemenenne ja nimenne.

66:23  Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.

66:24  He käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta. Sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.