FinRK - II Chronicles - 18

18:1  Näin Joosafatille kertyi paljon rikkautta ja kunniaa ja hän lankoutui Ahabin kanssa.

18:2  Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti Joosafatille ja hänen kanssaan olevalle väelle paljon pikkukarjaa ja nautoja ja yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

18:3  Ahab, Israelin kuningas, kysyi Joosafatilta, Juudan kuninkaalta: ”Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi hänelle: ”Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi! Minä lähden kanssasi sotaan.”

18:4  Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: ”Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.”

18:5  Israelin kuningas kutsui koolle profeettoja, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Tuleeko meidän lähteä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai emmekö lähde?” He vastasivat: ”Lähde! Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.”

18:6  Mutta Joosafat sanoi: ”Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?”

18:7  Israelin kuningas vastasi Joosafatille: ”On vielä yksi mies, jolta voisimme kysyä Herran tahtoa. Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” Joosafat sanoi: ”Älköön kuningas puhuko noin.”

18:8  Israelin kuningas kutsui erään hovimiehen ja sanoi: ”Hae kiireesti Miika, Jimlan poika!”

18:9  Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan Samarian portin aukiolla puettuina kuninkaallisiin vaatteisiin, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

18:10  Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.’”

18:11  Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: ”Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä menestyt, sillä Herra antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

18:12  Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: ”Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinunkin sanomasi heidän sanomansa kaltainen. Lupaa sinäkin hyvää.”

18:13  Mutta Miika vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani minulle sanoo.”

18:14  Miika tuli kuninkaan eteen, ja kuningas kysyi häneltä: ”Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Gileadin Raamotiin vai luovummeko ajatuksesta?” Miika vastasi: ”Lähtekää, niin te menestytte, sillä heidät annetaan teidän käsiinne.”

18:15  Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Herran nimessä?”

18:16  Miika vastasi: ”Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’”

18:17  Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Enkö minä sanonut sinulle, ettei hän koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa!”

18:18  Mutta Miika sanoi: ”Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaikki taivaan joukot seisomassa hänen luonaan, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

18:19  Ja Herra kysyi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Yksi sanoi yhtä, toinen toista.

18:20  Silloin tuli esiin eräs henki, joka asettui seisomaan Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet.’ Herra kysyi siltä: ’Miten?’

18:21  Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, sillä siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin!’

18:22  Ja nyt, katso, Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. Herra on päättänyt, että sinun osaksesi tulee onnettomuus.”

18:23  Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi häntä poskelle ja sanoi: ”Mitä tietä Herran Henki olisi poistunut minusta puhuakseen vain sinun kanssasi?”

18:24  Miika vastasi: ”Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.”

18:25  Israelin kuningas sanoi: ”Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooaksen luo

18:26  ja sanokaa: ’Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä mies vankilaan ja elättäkää häntä vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes minä palaan voittajana takaisin.’”

18:27  Miika vastasi: ”Jos sinä todella palaat voittajana takaisin, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.” Ja vielä hän sanoi: ”Kuulkaa tämä, kaikki kansat!”

18:28  Sitten Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.

18:29  Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Minä pukeudun tuntemattomaksi ennen kuin käyn taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui valeasuun ja lähti taisteluun.

18:30  Mutta Aramin kuningas oli antanut käskyn sotavaunujen päälliköille: ”Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, oli hän arvoltaan alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.”

18:31  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: ”Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja piirittivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä, ja houkutteli heidät pois hänen luotaan.

18:32  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat ahdistamasta häntä.

18:33  Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampunut umpimähkään, osui Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Kuningas sanoi silloin vaunujensa ohjaajalle: ”Käännä vaunut ja vie minut pois taistelusta. Minä olen haavoittunut.”

18:34  Mutta taistelun käydessä tuona päivänä yhä kiivaammaksi Israelin kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa vastapäätä aramilaisia iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.