FinSTLK2017 - Lamentations - 4

4:1  Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta. Kuinka pyhät kivet on viskelty kaikkiin kadunkulmiin!

4:2  Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi – kuinka he ovatkaan saviastioiden, savenvalajan kätten tekojen, arvoisia!

4:3  Valaatkin tarjoavat nisiään ja imettävät poikasiaan, mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin strutsi erämaassa.

4:4  Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää, eikä ole, kuka sitä heille taittaisi.

4:5  Ne, jotka söivät herkkuja, nääntyvät kaduilla. Ne, joita purppuran päällä kanneltiin, syleilevät tunkioita.

4:6  Tyttären, kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi. Sodoma hävitettiin äkkiä käsien koskematta.

4:7  Sen nasiirit olivat lunta puhtaammat ja maitoa valkoisemmat, heidän hahmonsa oli koralleja punaisempi ja he olivat näöltään kuin safiiri.

4:8  Nyt heidän muotonsa on nokea mustempi, eikä heitä tunneta kaduilla. Heidän nahkansa on kiinni luissa ja on kuivettunut kuin puu.

4:9  Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät kuin lävistetyt, pellon viljaa vailla.

4:10  Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiaan. Ne tulivat heille ruuaksi tyttären, kansani, sortuessa.

4:11  Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun. Hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.

4:12  Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, eikä kukaan maanpiirin asukkaista, että vastustaja ja vihollinen hyökkää sisään Jerusalemin porteista.

4:13  Se tapahtui profeettojen syntien ja sen pappien pahojen tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaiden verta.

4:14  He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei heidän vaatteisiinsa voinut koskea.

4:15  "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" He pakenivat ja kulkivat. Pakanoiden seassa sanottiin: "He eivät saa enää asua täällä."

4:16  Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, eikä hän heihin enää katso. Pappeja ei kunnioitettu eikä vanhimpia armahdettu.

4:17  Vieläkin odotimme silmät rauenneina turhaan apua. Tähystyspaikastamme tähyilimme kansaa, josta ei tullut pelastusta.

4:18  Askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät – niin, loppumme tuli.

4:19  Vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa ja väijyivät meitä erämaassa.

4:20  Hän, elämämme turva, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan elämme pakanakansojen joukossa.

4:21  Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi.

4:22  Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut, eikä Herra enää siirrä sinua vankeuteen. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on kostava ja paljastava syntisi.