FinBiblia - Wisdom - 17

17:1  Suuret ja sanomattomat ovat sinun tuomios, Herra; sentähden ovat myös tyhmät ihmiset erehtyneet.

17:2  Sillä koska ne väärät luulivat polkevansa pyhän kansan, tulivat he pimeydellä sidotuksi, ja pitkällä yöltä vangituksi, ja niinkuin karkurit olivat he suljetut katon alla ijankaikkiselta viisaudelta.

17:3  Ja kuin he luulivat syntinsä salatuksi ja pimiän peitteen alla unhotetuksi, tulivat he hirmuisesti hajoitetuksi ja peljästyksellä kauhistetuksi.

17:4  Ettei se loukaskaan, jossa he olivat, taitanut heitä ilman pelkoa kätkeä: silloin oli hyminä heidän ympärillänsä, josta he peljästyivät, ja hirmuiset näyt näkivät, joista he hämmästyivät.

17:5  Ja tuli ei taitanut millään muotoa valistaa heitä, eikä kirkasten tähtien paiste taitanut sitä hirmuista yötä valistaa.

17:6  Mutta heille näkyi palavainen tuli täynnänsä kauhistusta; silloin hämmästyivät he senkaltaista peljästystä, joka kuitenkin tyhjä oli, ja ajattelivat vielä pahempaa tarjona olevan kuin he näkivät.

17:7  Noitain tieto oli tyhjä, ja sen ylistys tuli häpiäksi.

17:8  Sillä ne, jotka olivat tottuneet ajamaan pois pelkoa ja hämmästystä sairaista sieluista, tulivat se sairaiksi, niin että heidän pelkoansa pilkattiin.

17:9  Ja jos ei senkaltaiset kauhistukset olis peljättäneet heitä,

17:10  Niin heidän olis kuitenkin täytynyt hukkua hämmästyksestä, koska pedot heidän sekaansa tulivat, ja kärmeet joukossa niin havisivat, ettei he mielellänsä katsoneet ilmaa, jota ei he kuitenkaan saaneet paitsi olla.

17:11  Sillä joka niin epäileväinen on, sen tekee hänen oma pahuuntensa, joka hänestä todistaa ja tuomitsee, ja paha omatunto aina pahimmin päin ajattelee.

17:12  Sillä pelko tulee siitä, ettei joku edestänsä vastata taida, ja ei tiedä mistään apua.

17:13  Mutta kussa vähä lohdutusta on sydämessä, niin epäilys tekee enempi vaivaa kuin itse rangaistus.

17:14  Mutta ne, jotka ynnä makasivat sinä yönä, joka hirmuinen ja oikia yö oli, ja siitä kauhiasta ja syvästä helvetistä tullut oli,

17:15  Toisinansa vaivattiin hirmuisilla näyillä, toisinansa niin joutuivat, ettei he muuta toivoneet kuin kuolemaa; sillä äkillinen ja tapaturmainen pelko tuli heidän päällensä,

17:16  Niin että kussa joku löydettiin, siinä hän oli niinkuin hän olis ollut pantu kiinni ja ilman kahleita kätketty.

17:17  Joko hän oli peltomies, eli paimen, eli työn tekiä korvessa, hänen täytyi, ehkä kusta hän löydettiin, kärsiä välttämätöintä ahdistusta;

17:18  Sillä he olivat kaikki yhtäläisillä pimeyden kahleilla sidotut.

17:19  Jos tuuli kuului puhaltavan, eli linnut suloisesti visertelevän paksuilla oksilla, eli joku töminä juoksevaisesta vedestä eli putoovaisista ja kolisevaisista kivistä, eli että intoiset eläimet juoksivat, joita ei he nähneet, eli että hirmuiset pedot ulvoivat eli kajaus kävi vuorten raoista: niin he hämmästyivät siitä, niin että he peräti tyhmistyivät.

17:20  Koko maailmalla oli kirkas vaIkeus, ettei työt tulleet estetyiksi;

17:21  Ainoasti näillä oli synkiä yö, joka oli sen pimeyden kuva, joka heille tuleva oli; mutta he olivat itsellensä suuremmaksi rasitukseksi kuin pimeys.