FinBiblia - Wisdom - 2

2:1  Sillä he ovat jumalattomat, ja sanovat: meidän elämämme on lyhykäinen ja vaivaloinen; ja kuin ihminen on kuollut, niin on hän peräti loppunut §, ja ei ole ketään tunnettu, joka on helvetistä palannut.

2:2  Me olemme siis tapaturmaisesti syntyneet, ja menemme pois niinkin emme ikänä olleetkaan olis; sillä hengen vetämys on savu, ja meidän puheemme on kipinä, joka meidän sydämestämme käy.

2:3  Kun se sammutettu on, niin on meidän ruumiinne pois niinkuin nöhtä, ja meidän henkemme katoo niinkuin löyhkä.

2:4  Ja meidän nimemme tulee ajan jälkeen unhotetuksi, ja ei yksikään ajattele, mitä me tehneet olemme; meidän elämämme menee niinkuin pilvi, ja katoo niinkuin sumu, joka auringon paisteelta ajetaan pois, ja hänen palavuudellansa hajoitetut on.

2:5  Meidän aikamme on niinkuin varjo, ja kuin me tulemme pois, niin ei tulla jälleen; sillä on niin päätetty§, ettei yksikään pidä tuleman jälleen.

2:6  Niin tulkaa siis, ja eläkäämme hyvästi, niin kauvan kuin me taidamme ja nautitkaamme elämäämme niin kauvan kuin me nuoret olemme.

2:7  Me tahdomme täyttää meitämme parhaalla viinalla ja voiteella, älkäämme unhoittako kevätkukkasia;

2:8  Kantakaamme seppeleitä nuotista kukkasista, ennenkuin ne lakastuvat.

2:9  Älköön yksikään olko osatoin meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saatasiin, kuinka me olemme iloiset olleet; sillä ei tämä tästä muuta ole kuin tämä.

2:10  Ahdistakaamme köyhää vanhurskasta ja älkäämme säästäkö leskiä eli ijällistä miestä, älkäämme lukua pitäkö vanhain harmaapäiden nuhtelemisesta.

2:11  Kaikki, mitä me tehdä taidamme, pitää oikein oleman; silla joka ei taida tehdä, mitä hänen mielessänsä on, ei hän mitään maksa.

2:12  Väijykäämme vanhurskasta, sillä hän tekee meille paljon vaivaa, ja asettaa itsensä meidän töitämme vastaan, ja nuhtelee meitä, että me syntiä teimme lakia vastaan, ja soimaa meidän menomme synniksi.

2:13  Hän sanoo tuntevansa Jumalan, ja kehuu, että hän on Jumalan poika.

2:14  Ja nuhtelee, mitä meidän sydämessämme on.

2:15  Työläästi me voimme hänen nähdä; silla ei hänen elämänsä sovi muiden kanssa, ja hänen menonsa on peräti vastahakoinen.

2:16  Hän pitää meitä tyhminä, ja välttää teitämme niinkuin saastasuutta, ja sanoo vanhurskaille viimein hyvin käyvän, ja kehuu, että Jumala on hänen isänsä.

2:17  Niin katsokaamme siis, jos hänen sanansa ovat todet, ja koetelkaamme, mikä loppu hänellä on.

2:18  Jos hän on totinen Jumalan poika, niin hän häntä auttaa, ja vapahtaa hänen vainomiesten käsistä.

2:19  Häpiällä ja pilkalla me kidutamme häntä, että me näkisimme, kuinka jumalinen hän on ja ymmärtäisimme, kuinka kärsivällinen hän on.

2:20  Me tahdomme häntä tuomita häpiälliseen kuolemaan; silloinhan tunnetaan sanoistansa.

2:21  Senkaltaista he aikovat ja menevät väärin; heidän pahuutensa on heidät sokiaksi tehnyt.

2:22  Ja ei he tunne Jumalan salaisia neuvoja, eikä ole toivoneet, että pyhä elämä pitää palkan saaman, ja katsovat ylön sen kunnian, jonka pyhäin sielut saaman pitää.

2:23  Sillä Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään; ja on hänen luonut kaltaiseksensa.

2:24  Mutta perkeleen kateudesta on kuolema maailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen.