FinPR92 - Ecclesiastes - 3

3:1  Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

3:2  Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

3:3  aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

3:4  aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

3:5  aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

3:6  aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

3:7  aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

3:8  aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

3:9  Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?

3:10  Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.

3:11  Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

3:12  Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

3:13  Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

3:14  Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

3:15  Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

3:16  Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.

3:17  Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

3:18  Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

3:19  Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.

3:20  Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.

3:21  Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?

3:22  Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?