FinPR92 - Jeremiah - 6

6:1  -- Benjaminilaiset, paetkaa Jerusalemista! Puhaltakaa torveen Tekoassa, sytyttäkää merkkituli Bet-Keremissä! Pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys.

6:2  Tytär Siionin minä tuhoan, suloisen ja hemmotellun kaupungin.

6:3  Sen luokse tulevat vieraat paimenet laumoineen, pystyttävät telttansa sen ympärille, jokainen ahmii oman osansa laitumesta.

6:4  "Julistakaa Siionille pyhä sota", he huutavat. "Käykäämme sen kimppuun keskellä päivää!" "Mutta päivä laskee jo, illan varjot pitenevät."

6:5  "Hyökätkäämme sitten yöllä, hajottakaamme sen linnat!"

6:6  Näin sanoo Herra Sebaot: -- Kaatakaa puita, rakentakaa hyökkäysvalli vasten Jerusalemin muuria. Tätä kaupunkia on rangaistava, koska se on täynnä vääryyttä.

6:7  Niin kuin lähteestä pulppuaa raikasta vettä, niin tästä kaupungista tulvii aina uutta ja uutta pahuutta. Väkivallan ja sorron äänet sieltä kantautuvat, sairaita ja haavoille lyötyjä näen edessäni alinomaa.

6:8  Ota kuritus opiksesi, Jerusalem! Muuten käännän sinulle selkäni, teen sinut autiomaaksi, jossa kukaan ei enää asu.

6:9  Näin sanoo Herra Sebaot: -- Viimeisetkin, jotka ovat jäljellä Israelissa, korjataan pois, niin kuin viinin jälkikorjuussa viimeisetkin rypäleet. Käy käsiksi työhösi, Jeremia, niin kuin viininkorjaaja tarkistaa köynnökset vielä kerran.

6:10  "Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä.

6:11  Minä olen täynnä Herran kiivautta, en pysty sitä enää hillitsemään." -- Vuodata se kadulla kulkevien lasten päälle, kohdatkoon se kaikkia nuorukaisia! Miehet ja naiset otetaan vangiksi, kaikki vanhat ja vapisevatkin.

6:12  Talot ja pellot joutuvat vieraille, vihollinen vie miehiltä vaimot. Minä ojennan käteni tämän maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.

6:13  He kaikki, pienimmästä suurimpaan, hankkivat väärää voittoa. Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.

6:14  Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: "Nyt on rauha, kaikki hyvin!" vaikka rauhaa ei ole.

6:15  Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään -- häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin. He kaatuvat kaatuneitten joukkoon, heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.

6:16  Näin sanoo Herra: -- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!"

6:17  Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: "Emme kuuntele!"

6:18  "Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu.

6:19  Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle -- se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.

6:20  Mitä minulle merkitsee Sabasta tuotu suitsuke tai kaukaisen maan tuoksuruoko? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle mieleen, teidän teurasuhrinne eivät minulle kelpaa."

6:21  Näin Herra on sanonut: "Katsokaa, minä panen tämän kansan eteen kompastuskiven! Siihen kaatuvat sekä isät että pojat, ja naapuri tuhoutuu naapurinsa kanssa."

6:22  Näin sanoo Herra: -- Katso, pohjoisesta maasta tulee kansa, suuret joukot nousevat kaukaa maailman äärestä.

6:23  Heillä on käsissään jouset ja sotakirveet, he ovat julmia, he ovat armottomia. Heidän huutonsa on kuin meren pauhu, he ratsastavat hevosilla valmiina hyökkäämään sinua vastaan, tytär Siion.

6:24  "Kun kuulimme tuon viestin, kätemme herposivat. Ahdistus valtasi meidät niin kuin tuskan polte synnyttäjän.

6:25  Älkää menkö pelloille, älkää lähtekö kulkemaan pitkin teitä! Vihollisen miekka kylvää kauhua ympärillemme!"

6:26  -- Pukeudu suruvaatteeseen, kansani, kieriskele tuhkassa! Sure ja valita katkerasti, niin kuin ainoaa poikaa surraan. "Miten äkkiä kävikään vihollinen kimppuumme ja tuhosi kaiken!"

6:27  -- Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää.

6:28  Kaikki ovat paatuneita niskureita, he kuljeksivat panettelemassa toisiaan, totisesti, kelvottomia he ovat, pelkkää kuparia ja rautaa.

6:29  Palkeet puhaltavat, mutta tulesta valuu vain lyijyä. Turhaa on ollut koko sulatus, kuona ei erkane.

6:30  Hylkyhopeaksi heitä sanotaan. Minä, Herra, olen heidät hylännyt.