Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
PSALMS
Prev Up Next
Chapter 49
Psal FinPR 49:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {49:2} Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Psal FinPR 49:2  {49:3} sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Psal FinPR 49:3  {49:4} Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Psal FinPR 49:4  {49:5} Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Psal FinPR 49:5  {49:6} Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Psal FinPR 49:6  {49:7} He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Psal FinPR 49:7  {49:8} Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Psal FinPR 49:8  {49:9} Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Psal FinPR 49:9  {49:10} että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Psal FinPR 49:10  {49:11} Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Psal FinPR 49:11  {49:12} He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Psal FinPR 49:12  {49:13} Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Psal FinPR 49:13  {49:14} Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
Psal FinPR 49:14  {49:15} Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
Psal FinPR 49:15  {49:16} Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
Psal FinPR 49:16  {49:17} Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Psal FinPR 49:17  {49:18} Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Psal FinPR 49:18  {49:19} Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Psal FinPR 49:19  {49:20} täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Psal FinPR 49:20  {49:21} Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.