FinSTLK2017 - Job - 17

17:1  "Henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat, hautausmaa on osani.

17:2  Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy katsella, kun he nousevat minua vastaan.

17:3  Asetu itse takaamaan minut. Kuka muu ryhtyisi kättä lyöden takaajakseni?

17:4  Sillä sinä olet sulkenut heidän sydämensä ymmärrykseltä. Sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

17:5  Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

17:6  Minut on pantu kansoille sananlaskuksi. Olen kasvoille syljettävä.

17:7  Silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki jäseneni ovat kuin varjo.

17:8  Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viattomat nousevat jumalattomia vastaan.

17:9  Mutta vanhurskas pysyy tiellään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

17:10  Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne. En löydä viisasta joukostanne.

17:11  Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat sydämeni ajatukset.

17:12  Yöstä he ovat tehneet päivän, ja valo muka lähenee yön kasvoilta.

17:13  Jos kuinka toivon, hauta on kuitenkin asuntoni. Levitän vuoteeni pimeyteen,

17:14  sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'

17:15  Missä silloin on toivoni, ja kuka saa katsella toivoani?

17:16  Ne astuvat alas hautaan, kun yhdessä lepäämme tomussa."