Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOB
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 10
Job FinSTLK2 10:1  "Sieluni on kyllästynyt elämään. Päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
Job FinSTLK2 10:2  sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minut tilille.
Job FinSTLK2 10:3  Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomien neuvoa?
Job FinSTLK2 10:4  Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niin kuin ihminen katsoo?
Job FinSTLK2 10:5  Ovatko päiväsi kuin ihmisen päivät ja ovatko vuotesi kuin miehen vuodet,
Job FinSTLK2 10:6  koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit syntiäni,
Job FinSTLK2 10:7  vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja että ei ole ketään, joka auttaa käsistäsi?'
Job FinSTLK2 10:8  Kätesi ovat minut luoneet ja tehneet. Yhtä kaikki sinä tuhoat minut perin juurin.
Job FinSTLK2 10:9  Muista, että sinä olet muovaillut minua kuin savea, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Job FinSTLK2 10:10  Etkö sinä valanut minua kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa?
Job FinSTLK2 10:11  Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut kokoon luista ja jänteistä.
Job FinSTLK2 10:12  Elämän ja armon sinä olet minulle suonut, ja huolenpitosi on varjellut henkeni.
Job FinSTLK2 10:13  Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän. Tiedän, että tämä oli mielessäsi:
Job FinSTLK2 10:14  jos minä syntiä tein, sinä vartioit minua, etkä antanut rikostani anteeksi.
Job FinSTLK2 10:15  Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Job FinSTLK2 10:16  Jos pääni nousee, sinä ajat minua kuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Job FinSTLK2 10:17  Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot toiset joukot kimppuuni.
Job FinSTLK2 10:18  Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut ihmissilmän näkemättä!
Job FinSTLK2 10:19  Olisin, kuin minua ei olisi ollutkaan, ja minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
Job FinSTLK2 10:20  Ovathan päiväni vähän aikaa kestävät. Hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että voisin iloita vähän aikaa,
Job FinSTLK2 10:21  ennen kuin lähden pimeyden ja kuoleman varjon maahan sieltä koskaan palaamatta,
Job FinSTLK2 10:22  maahan, jonka pimeys on synkkä kuoleman varjo ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."