FinSTLK2017 - Job - 14

14:1  Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

14:2  kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

14:3  Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

14:4  Kuka synnyttäisi saastaisesta puhtaan? Ei yhden yksikään.

14:5  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinulla tiedossa. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse.

14:6  Käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan. Sitä hän odottaa kuin palkkalainen päivän päättymistä siihen asti, kunnes hänen aikansa tulee täyteen.

14:7  Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesaa.

14:8  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

14:9  se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia kuin istukas.

14:10  Mutta kun mies kuolee, hän makaa elottomana. Kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on?

14:11  Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu.

14:12  Niin ihminen makaa eikä enää nouse. Niin kauan kun taivaat ovat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan.

14:13  Oi, jospa kätkisit minut hautaan ja piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14:14  Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes minut vapautettaisiin.

14:15  Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.

14:16  Sillä nyt sinä lasket askeleeni etkä pidä vaaria synnistäni.

14:17  Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18  Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan,

14:19  vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, mutta ihmisen toivon sinä hävität.

14:20  Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen kasvojensa ilmeen ja lähetät hänet menemään.

14:21  Ovatko hänen lapsensa kunniassa – sitä hän ei tiedä, vai ovatko he pieniä – siitä hän ei pääse perille.

14:22  Hänen ruumistaan särkee, ja hänen sielunsa kärsii.