FinSTLK2017 - Job - 6

6:1  Job vastasi ja sanoi:

6:2  "Oi, jospa suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

6:3  Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka. Sen tähden sanani menevät hukkaan.

6:4  Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä ja Jumalan kauhut ahdistavat minua.

6:5  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6  Voiko mautonta syödä ilman suolaa, ja onko munanvalkuaisessa makua ilman suolaa?

6:7  Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen. Se on minulle kuin saastainen ruoka.

6:8  Oi, jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi, mitä häneltä toivon!

6:9  Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

6:10  Vielä olisi lohdutuksenani ja iloitsisin ahdistuksessani, ettei hän säästäisi minua, sillä enhän ole kätkenyt Pyhän sanoja.

6:11  Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että sieluni olisi kärsivällinen?

6:12  Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea?

6:13  Eikö minulla ole enää mitään apua, ja enkö voi enää mitään?

6:14  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15  Veljeni ovat petolliset kuin purot, kuin purojen uomat, jotka juoksevat kuiviin.

6:16  Ne ovat sohjosta sameat, ja lumi ne peittää.

6:17  Auringon paahteessa ne ehtyvät ja häviävät paikaltaan helteen tullen.

6:18  Niiden juoksu-urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19  Teeman karavaanit tähystelivät, Seban karavaanit odottivat niitä.

6:20  Ne, jotka niihin luottavat, joutuvat häpeään ja pettyvät perille tullessaan.

6:21  Te olette nyt tyhjän veroiset: te näitte kauhun ja pelästyitte.

6:22  Olenko sanonut: 'Tuokaa minulle ja suorittakaa varoistanne lahjus puolestani,

6:23  pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

6:24  Opettakaa minua, niin minä vaikenen, ja neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

6:26  Te mietitte sanoja nuhdellaksenne? Tuuleen häipyvät epätoivon sananne.

6:27  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28  Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun. En totisesti valehtele vasten kasvojanne.

6:29  Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko. Palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

6:30  Olisiko kielelläni vääryys? Eikö kitalakeni tuntisi, mikä on turmioksi?"