FinSTLK2017 - Job - 7

7:1  "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päivät?

7:2  Hän on orjan kaltainen, joka haluaa varjoon, ja kuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

7:3  Minä olen perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat tulleet osakseni.

7:4  Maata mennessäni ajattelen: Milloin saan nousta? Ilta venyy, ja kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

7:5  Ruumiini verhoutuu matoihin ja tomuun, ihoni kovettuu ja märkii.

7:6  Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7:7  Muista, että elämäni on tuulen henkäys eikä silmäni saa enää nähdä onnea.

7:8  Sen silmä, joka minut näki, ei minua enää näe. Silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

7:9  Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin ei myöskään hautaan vaipunut sieltä nouse.

7:10  Hän ei palaa enää taloonsa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

7:11  Niin en minäkään hillitse suutani, puhun henkeni ahdistuksessa ja valitan sieluni murheessa.

7:12  Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

7:13  Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani,

7:14  niin sinä kauhistutat minua unilla ja pelästytät minua näyillä.

7:15  Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin kidun luurankona.

7:16  Olen kyllästynyt, en tahdo elää iän kaiken, anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat päiväni.

7:17  Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

7:18  tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

7:19  Etkö koskaan käännä katsettasi minusta pois, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

7:20  Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä sillä olen sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Minkä tähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkä tähden tulin itselleni taakaksi?

7:21  Minkä tähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, ei minua enää ole."