WISDOM
Chapter 5
Wisd | FinPR | 5:1 | Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa. | |
Wisd | FinPR | 5:2 | Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan. | |
Wisd | FinPR | 5:3 | Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut. | |
Wisd | FinPR | 5:5 | Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa? | |
Wisd | FinPR | 5:6 | Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille eikä aurinko ole meille noussut. | |
Wisd | FinPR | 5:7 | Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet. | |
Wisd | FinPR | 5:10 | niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin; | |
Wisd | FinPR | 5:11 | tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta; | |
Wisd | FinPR | 5:12 | taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta - | |
Wisd | FinPR | 5:13 | niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet. | |
Wisd | FinPR | 5:14 | Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa, niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto. | |
Wisd | FinPR | 5:15 | Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa. | |
Wisd | FinPR | 5:16 | Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä. | |
Wisd | FinPR | 5:17 | Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa kostoksi vihollisille. | |
Wisd | FinPR | 5:18 | Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä hän panee lahjomattoman tuomion. | |
Wisd | FinPR | 5:20 | ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan mielettömiä vastaan. | |
Wisd | FinPR | 5:21 | Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin jännitetystä jousesta, kohti maaliansa. | |
Wisd | FinPR | 5:22 | Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti. | |