Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
I SAMUEL
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 1
I Sa FinSTLK2 1:1  Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen.
I Sa FinSTLK2 1:2  Hänellä oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.
I Sa FinSTLK2 1:3  Mies meni joka vuosi kaupungistaan Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina.
I Sa FinSTLK2 1:4  Elkana uhrasi eräänä päivänä. Hänellä oli tapana antaa vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille uhrista määräosat.
I Sa FinSTLK2 1:5  Mutta Hannalle hän antoi kaksinkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
I Sa FinSTLK2 1:6  Hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan ärsyttääkseen häntä, koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun.
I Sa FinSTLK2 1:7  Näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni ylös Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi Hannaa, ja Hanna itki eikä syönyt mitään.
I Sa FinSTLK2 1:8  Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"
I Sa FinSTLK2 1:9  Kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, Hanna nousi,
I Sa FinSTLK2 1:10  rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti
I Sa FinSTLK2 1:11  ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miespuolisen perillisen, niin annan hänet Herralle hänen koko elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään."
I Sa FinSTLK2 1:12  Kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkaili Eeli hänen suutaan,
I Sa FinSTLK2 1:13  sillä Hanna puhui sydämessään ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut. Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.
I Sa FinSTLK2 1:14  Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi."
I Sa FinSTLK2 1:15  Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama nainen. Viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan vuodatin sydämeni Herran eteen.
I Sa FinSTLK2 1:16  Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden olen näin kauan puhunut."
I Sa FinSTLK2 1:17  Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt."
I Sa FinSTLK2 1:18  Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo silmiesi edessä." Nainen meni pois, söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.
I Sa FinSTLK2 1:19  Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä. Sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
I Sa FinSTLK2 1:20  Tapahtui joidenkin päivien kuluttua, että Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen hänet pyytänyt."
I Sa FinSTLK2 1:21  Sitten hänen miehensä Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,
I Sa FinSTLK2 1:22  mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehelleen: "Kun poika on vieroitettu, vien hänet sinne, että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi."
I Sa FinSTLK2 1:23  Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, kuten hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut. Herra vahvistakoon sanansa." Vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.
I Sa FinSTLK2 1:24  Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, hän vei hänet kanssaan ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä. Hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni.
I Sa FinSTLK2 1:25  Teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin luo.
I Sa FinSTLK2 1:26  Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.
I Sa FinSTLK2 1:27  Tätä poikaa rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
I Sa FinSTLK2 1:28  Minäkin annan hänet Herralle kaikiksi elinpäivikseen. Hän olkoon Herralle annettu." Ja hän rukoili siellä Herraa.