FinSTLK2017 - I Samuel - 20

20:1  Daavid pakeni Raaman Naajotista. Hän tuli ja puhui Joonatanille: "Mitä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?"

20:2  Tämä vastasi hänelle: "Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin."

20:3  Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: "Isäsi tietää, että olen saanut armon silmiesi edessä. Sen tähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä."

20:4  Joonatan sanoi Daavidille: "Mitä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen."

20:5  Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.

20:6  Jos isäsi kaipaa minua, sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit.'

20:7  Jos hän sanoo: 'Hyvä on', voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, tiedä, että hänellä on paha mielessä.

20:8  Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, surmaa sinä minut, sillä miksi veisit minut isäsi eteen?"

20:9  Joonatan sanoi: "Pois se! Jos huomaan, että isälläni on paha mielessä sinua vastaan, enkä sitä sinulle ilmoita."

20:10  Mutta Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen."

20:11  Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle." He menivät molemmat ulos kedolle.

20:12  Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.

20:13  Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa.

20:14  Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin etten kuole?

20:15  Ethän koskaan kiellä laupeuttasi suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?"

20:16  Joonatan teki liiton Daavidin huoneen kanssa ja [sanoi:] Herra on vaativa sen Daavidin vihamiesten kädestä.

20:17  Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan.

20:18  Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.

20:19  Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit tuon teon päivänä ja istuudu Eselin kiven viereen.

20:20  Minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, kuin ampuisin maaliin.

20:21  Katso, [minä] lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos silloin tosiaan sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.

20:22  Mutta jos sanon nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.

20:23  Sen, mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, todistajana meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti."

20:24  Daavid kätkeytyi kedolle. Kun sitten uusikuu tuli, kuningas istuutui aterialle.

20:25  Kuningas istui tavallisella istuimellaan, istuimella seinän vieressä. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

20:26  Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: "Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei ole puhdas."

20:27  Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, Saul sanoi pojalleen Joonatanille: "Miksi Iisain poika ei ole eilen eikä tänään tullut aterialle?"

20:28  Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin.

20:29  Hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne. Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, päästä minut katsomaan veljiäni.' Sen tähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."

20:30  Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän, että olet mieltynyt Iisain poikaan häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.

20:31  Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet luokseni, sillä hän on kuoleman oma."

20:32  Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?"

20:33  Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet. Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.

20:34  Joonatan nousi pöydästä vihasta hehkuen eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.

20:35  Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niin kuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.

20:36  Hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka ammun." Pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitseen.

20:37  Kun poika oli tulossa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, Joonatan huusi pojalle ja sanoi: "Nuoli on edessäsi, sinnempänä."

20:38  Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!" Joonatanin poika otti nuolen ja tuli herransa luo.

20:39  Eikä poika tiennyt asiasta mitään, ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.

20:40  Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin."

20:41  Kun poika oli mennyt, Daavid nousi ylös etelän puolelta, ja lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki hillittömästi.

20:42  Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'"