FinPR - Job - 18

18:1  Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

18:2  "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

18:3  Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

18:4  Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

18:5  Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

18:6  Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

18:7  Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

18:8  Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

18:9  Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

18:10  hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

18:11  Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

18:12  Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

18:13  Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

18:14  Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

18:15  Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

18:16  Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

18:17  Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18:18  Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

18:19  Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

18:20  Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

18:21  Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."