FinPR - Job - 9

9:1  Job vastasi ja sanoi:

9:2  "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3  Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

9:4  Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

9:5  Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

9:6  hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

9:7  hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

9:8  hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9:9  hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

9:10  hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11  Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

9:12  Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

9:13  Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

9:14  Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

9:15  Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

9:16  Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

9:17  hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

9:18  joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19  Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

9:20  Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

9:21  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

9:22  Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

9:23  Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

9:24  Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

9:25  Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

9:26  ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27  Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

9:28  niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29  Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

9:30  Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31  silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

9:32  Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

9:33  Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34  ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

9:35  silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."