FinPR - Job - 6

6:1  Job vastasi ja sanoi:

6:2  "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

6:3  Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

6:4  Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

6:5  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6  Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

6:7  Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

6:8  Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

6:9  Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

6:10  Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

6:11  Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

6:12  Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

6:13  Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

6:14  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15  Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

6:16  Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

6:17  auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

6:18  Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19  Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

6:20  he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

6:21  Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

6:22  Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

6:23  pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

6:24  Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

6:26  Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

6:27  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28  Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

6:29  Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

6:30  Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"