FinPR - Job - 4

4:1  Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

4:2  "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

4:3  Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4:4  sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4:5  Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

4:6  Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

4:7  Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

4:8  Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

4:9  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

4:10  Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

4:11  jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

4:12  Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

4:13  kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14  Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

4:15  Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

4:16  Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

4:17  'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

4:18  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

4:19  saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

4:20  ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

4:21  Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"