Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
PSALMS
Prev Up Next
Chapter 49
Psal FinSTLK2 49:2  Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maailman asukkaat,
Psal FinSTLK2 49:3  sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Psal FinSTLK2 49:4  Suuni puhuu viisautta, sydämeni miettii ymmärrystä.
Psal FinSTLK2 49:5  Kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani lyyraa soittaen.
Psal FinSTLK2 49:6  Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojani vääryys piirittää minua?
Psal FinSTLK2 49:7  He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan.
Psal FinSTLK2 49:8  Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Psal FinSTLK2 49:9  Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta,
Psal FinSTLK2 49:10  vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa.
Psal FinSTLK2 49:11  Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa.
Psal FinSTLK2 49:12  He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Psal FinSTLK2 49:13  Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.
Psal FinSTLK2 49:14  Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.
Psal FinSTLK2 49:15  Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa.
Psal FinSTLK2 49:16  Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela.
Psal FinSTLK2 49:17  Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Psal FinSTLK2 49:18  Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään.
Psal FinSTLK2 49:19  Vaikka hän eläessään kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Psal FinSTLK2 49:20  sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, jotka eivät enää ikinä näe valoa.
Psal FinSTLK2 49:21  Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.