FinRK - Exodus - 4

4:1  Mooses vastasi: ”Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan sanovat: ’Ei Herra ole ilmestynyt sinulle’?”

4:2  Herra kysyi häneltä: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän vastasi: ”Sauva.”

4:3  Herra sanoi: ”Heitä se maahan.” Mooses heitti sauvan maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses pakeni sitä,

4:4  mutta Herra sanoi hänelle: ”Ojenna kätesi ja tartu käärmettä hännästä.” Mooses ojensi kätensä ja tarttui käärmeeseen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessään.

4:5  ”Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle.”

4:6  Herra sanoi vielä hänelle: ”Työnnä kätesi poveesi.” Mooses työnsi kätensä poveensa, ja kun hän veti sen ulos, käsi oli muuttunut spitaalista lumivalkeaksi.

4:7  Herra sanoi: ”Pane kätesi takaisin poveesi.” Mooses pani kätensä takaisin poveensa, ja kun hän veti sen sieltä ulos, se oli palautunut entiselleen.

4:8  ”Jos he eivät usko sinua eivätkä välitä ensimmäisestä merkistä, he uskovat jälkimmäisen merkin.

4:9  Jos käy niin, etteivät he usko kumpaakaan näistä kahdesta merkistä eivätkä kuule sinua, ota vettä Niilistä ja kaada se kuivalle maalle. Silloin vesi, jonka otat virrasta, muuttuu kuivalla maalla vereksi.”

4:10  Mutta Mooses sanoi Herralle: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä ole senkään jälkeen, kun olet puhunut palvelijallesi, sillä minä olen hidaspuheinen ja kieleni on kankea.”

4:11  Herra vastasi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun, tai kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?

4:12  Mene nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on sanottava.”

4:13  Mutta Mooses sanoi: ”Oi Herra, etkö voisi lähettää jonkun muun?”

4:14  Silloin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö leeviläinen Aaron ole veljesi? Minä tiedän, että hän osaa puhua hyvin. Hän on jo lähdössä sinua vastaan, ja kun hän näkee sinut, hän iloitsee sydämessään.

4:15  Puhu sinä Aaronille ja pane sanat hänen suuhunsa. Minä olen teidän suunne apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.

4:16  Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle Jumalan asemassa.

4:17  Ota käteesi tämä sauva, jolla tulet tekemään tunnusteot.”

4:18  Mooses palasi appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: ”Anna minun mennä takaisin veljieni luo Egyptiin katsomaan, ovatko he vielä elossa.” Jetro sanoi Moosekselle: ”Mene rauhassa.”

4:19  Herra sanoi Moosekselle Midianissa: ”Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat kuolleet.”

4:20  Silloin Mooses otti vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan. Ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.

4:21  Herra sanoi vielä Moosekselle: ”Kun menet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne tunnusteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, eikä hän päästä kansaa.

4:22  Sano silloin faraolle: ’Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani.

4:23  Minä käsken sinua: Päästä poikani, niin että hän voi palvella minua. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin tiedä, että minä surmaan sinun esikoispoikasi.’”

4:24  Matkan varrella yöpymispaikassa tapahtui, että Herra tuli Moosesta vastaan ja tahtoi surmata hänet.

4:25  Silloin Sippora otti terävän kiven, leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti hänen jalkojaan ja sanoi: ”Sinä olet minun veriylkäni.”

4:26  Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan, ja Sippora sanoi: ”Veriylkä ympärileikkauksen kautta.”

4:27  Herra sanoi Aaronille: ”Mene Moosesta vastaan autiomaahan.” Aaron lähti ja tapasi Mooseksen Jumalan vuorella ja suuteli häntä.

4:28  Mooses kertoi Aaronille kaiken, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet. Hän kertoi myös kaikista tunnusteoista, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.

4:29  Sitten Mooses ja Aaron menivät kutsumaan koolle kaikki israelilaisten vanhimmat.

4:30  Aaron kertoi kaiken, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan nähden.

4:31  Silloin kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra huolehti israelilaisista ja näki heidän kurjuutensa, he kumartuivat kasvoilleen maahan.