FinSTLK2017 - Genesis - 50

50:1  Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.

50:2  Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

50:3  Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

50:4  Sitten kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui hoviväelle: "Jos olen saanut armon silmienne edessä, puhukaa puolestani faraolle näin:

50:5  Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni, sitten palaan takaisin."

50:6  Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."

50:7  Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

50:8  sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautansa he jättivät Goosenin maakuntaan.

50:9  Hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko.

50:10  Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

50:11  Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolella.

50:12  Hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli heille määrännyt:

50:13  hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli Mamresta itään.

50:14  Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

50:15  Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä olemme hänelle tehneet."

50:16  He lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

50:17  'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

50:18  Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"

50:19  Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

50:20  Tosin te pyritte saamaan aikaan pahaa minua vastaan, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

50:21  Älkää siis pelätkö. Minä elätän teidät, vaimonne ja lapsenne." Hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

50:22  Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli sata kymmenen vuotta vanhaksi.

50:23  Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Ma-nassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

50:24  Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille."

50:25  Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin luuni täältä."

50:26  Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.